Kotikylässäni Poltinkoskella oli lapsuusaikanani kesäisin useimpien rakennusten räystäiden alla pääskysten pesimäyhdyskuntia. Samoin oli tietysti muuallakin Etelä-Suomessa. Niihin suhtauduttiin suopeasti. Kylämme hiesusavi ei ollut parasta mahdollista rakennusmateriaalia pääskysenpesille, ja kuivuessaan pesä saattaa irrota alustastaan. Navettamme ylinen oli pääskysten asuttama. Kattotuolien ylänurkkiin, pesien alle, oli naulattu laudankappaleita tueksi.

Isoisäni Laurin aikaan oli sattunut, että pääskyjen pesä oli pudonnut alas. Koska tila oli matala ja pesä oli parven lattialla, poikaset olivat säilyneet ehjässä ja oikein päin olevassa pesässään vahingoittumattomina. Vaari nosti pesän turvaan kissoilta ja naulasi laudanpätkän pesän alle. Koska se ei oikein istunut, hän haki muurauslusikan ja savea siitä samasta emakoiden rypemispaikasta, mistä pääskyset itsekin pesätarpeensa noutivat. Koko operaation ajan aikuiset pääskyset tietysti lentelivät huolestuneina ympärillä. Seuraavana aamuna navetan ympärillä kävi valtaisa kuhina. Useimmat kylän pääskysistä kävivät katsomassa, millaisen pääskysenpesän ihminen muuraa.
Vuosituhannen vaihteessa naakat aloittivat maamme valloituksen. Poltinkoskellekin ne saapuivat monisatapäisenä joukkona. Pääskysillä ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua, kun tällainen porukka tulee aamuyöstä tyhjentämään pesät. Osa pääskysistä pyrkii pesimään rakennusten sisään turvaan näiltä rosvoilta, koska naakat eivät tule sisään. Mutta harakat tulevat. Yhdyskuntana pääskyt pystyvät puolustautumaan harakkapariskuntaa vastaan, mutta eivät enää nykyisin voimin. Niinpä viime kesänä omalla työpaikallani, entinen navetta sekin, onnistui vain yksi pesintä, sekin vasta toisella yrittämällä.
Kun satapäinen naakkalauma menee ruokaa etsiessään mattona peltoaukean yli tarkistaen onko mitään syötävää, mitä arvelette töyhtöhyypän, kuovin ynnä muiden avomaastossa pesivien lajien tulevaisuudesta? Olen useissa yhteyksissä tiedotusvälineistä lukenut, että näiden lajien kantojen voimakas väheneminen johtuisi karjatalouden muutoksista. Ei johdu. Viimeinen pääsky-yhdyskunta asusti Poltinkoskella golfklubin päädyssä terassin yläpuolella, kunnes terveystarkastaja määräsi sen viime kesänä hävitettäväksi. Lehmät olivat tältä tilalta lähteneet jo 50 vuotta aiemmin.
Nykyisessä asuinkylässäni, Vanhassa kauppalassa, istuu maaliskuun alussa jo jokaisessa vanhassa lehmuksessa naakkapariskunta tai useampi odottamassa kevättä. Suhtautuminen varislintujen suojeluun on kovasti muuttunut niistä ajoista, kun lähinnä kauppalan virkamiehistä koostunut riistanhoitoyhdistys anoi kunnalta määrärahaa varisten myrkyttämiseen. Mielelläni kuulisin tulevana kesänä, mistä löytyvät lähinnä kirkkoa olevat pääskyset.
Pääsu on Eestin kansallislintu. Koska siellä naakkojen suojelu on täysin epäonnistunut Suomeen verrattuna, voimme tulevaisuudessakin, huolimatta sikäläisen karjatalouden muutoksista, käydä ihailemassa pääskysiä siellä.

Mauri Rönni

• pääsky
• naakka
• luonto