Viime viikolla Ikaalisten seurakuntaan tuli tiedustelu siitä, haluaako seurakunta tukea ensi kesänä järjestettävää Ikaalinen Pride –tapahtumaa tai osallistua siihen. Tämän viikon maanantaina kirkkoneuvosto kokoontui keskustelemaan ja päättämään asiasta.

Lähtökohta on hyvin vaikea, koska pride-tapahtumat jakavat jyrkästi kansaa ja myös Ikaalisten seurakunnan jäseniä kahteen vastakkaiseen leiriin. Mitä tahansa asiasta päätetään, on se yhtä aikaa hyvä ja huono päätös. Seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tehtävänä on rakentaa hengellistä yhteisöä. Tämä vastakkainasettelu puolestaan pahimmillaan murentaa kaikkea jo tehtyä. Monet seurakunnat ovat olleet saman ongelmavyyhdin äärellä, ja päätökset ovat olleet keskenään hyvin erilaisia.
Pohdittuaan asiaa kokonaisvaltaisesti kirkkoneuvosto päätti, että Ikaalisten seurakunta ei lähde tukemaan pride-tapahtumaa. Päätös on luonnollisesti perusteltava hyvin.
Pride-tapahtumat ovat sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumia. Ne ovat elämänmyönteisiä ja iloisia tapahtumia. Arvoina ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Ne ovat hyviä ja kannatettavia arvoja. Nykypäivänä asiat ovat kuitenkin monimutkaisia ja moniulotteisia. Vaikka tulevalla Ikaalisten tapahtumalla ei ole poliittisia tarkoitusperiä, on se kuitenkin poliittisesti virittynyt. Kyse on yhteiskunta- ja kulttuuripolitiikasta, ja seurakunnan pohtiessa osallistumista kyse on kirkkopolitiikasta. Tapahtuman poliittista luonnetta alleviivaa se, että paikkakunnalla toimivista puolueista kaksi on tukemassa tapahtuman järjestämistä. Ikaalisten seurakunta on julkisyhteisö ja hengellinen yhteisö, johon kuuluu ihmisiä kaikista puolueista. Seurakunta itsessään on poliittisesti sitoutumaton.
Näissä asiayhteyksissä nostetaan toisinaan esiin Jeesuksen toiminta väheksyttyjen hyväksi. Hän oli tosiaan usein yhteiskunnan marginaaliin työnnettyjen seurassa, mutta samalla hän oli epäpoliittinen henkilö siinä mielessä, että hänellä ei ollut poliittisia tavoitteita. Mitä hän tekikään, hän ajoi aina Jumalan valtakunnan asiaa. Toistuvasti häneltä pyrittiin kysymään kenen puolella hän on, mutta nuo kysymykset hän ohitti. Hän ei ajanut minkään ryhmän asiaa, mutta omilla teoillaan ja läsnäolollaan hän osoitti hyväksyntänsä ja rakkautensa varsinkin heikommassa asemassa oleville ihmisille.
Se, että Ikaalisten seurakunta ei lähde tukemaan pride-tapahtumaa, ei tarkoita, että seurakunta olisi sateenkaariväkeä vastaan. Ei suinkaan. Me suhtaudumme heihin ymmärtävästi ja hyväksyvästi riippumatta siitä, ovatko he seurakunnan jäseniä. Vuosien varrella seurakuntaan kuuluvat sateenkaarinuoret ovat kaivanneet keskustelukumppania, ja sen he ovat saaneet. Viimeisen vuoden ajan on pohdinnoissa ollut vertaistukiryhmän perustaminen. Rippileirillä puolestaan noudatamme sukupuolisensitiivisyyttä. Ikaalisten seurakunnassa ollaan siis tietoisia tähän maailmanaikaan liittyvistä haasteista, ja niihin pyritään vastaamaan tavoilla, jotka ovat seurakunnalle luontevia.

Ikaalisten seurakunnan kirkkoneuvosto