Herätys soi. Saman tien silmäni aukeavat ja huomaan tuijottavani tyhjyyteen inhottava ahdistuksen kaltainen tunne rinnassa. Muistan, että tänään on koulu-uinnit. En millään haluaisi, lintsaaminenkaan ei auta, koska joudun sinne joka tapauksessa. Menen kouluun eikä yksikään kavereistani ole siellä – muut ovat siis päättäneet lintsata, jotta eivät joudu uimaan.

Mietin, miksi koulu-uinteja järjestetään. Mikseivät ne ole vapaaehtoisia? Alakoulussa koulu-uinnit toivat hauskaa vaihtelua tavalliseen kouluviikkoon, mutta nykyään mikä tahansa aine voittaisi, jos sitä verrattaisiin koulu-uinteihin.

Tiedän, ettei kaikilla ole yhtä paljon ulkonäköpaineita ja toiset ovat muutenkin tottuneet uimaan enemmän. Osa saattaa jopa odottaa koulu-uinteja, mutta mielestäni kaikkia pitäisi kuunnella ja jokainen saisi itse valita, haluaako uida vai ei. Opettajalle pitäisi myös riittää, jos vain sanot ettet halua uida, eikä sinun tarvitsisi valehdella esimerkiksi kuukautisista.

Toivoisin, että oppilaita kuunneltaisiin tässä asiassa enemmän, koska tiedän, että monille koulu-uinnit ovat ahdistava kokemus. Uinnit voisivat olla vapaaehtoisia, eikä niitä tarvitsisi kokonaan poistaa opetussuunnitelmasta, koska on myös oppilaita, jotka pitävät uimisesta, mutta niiden ei myöskään pitäisi olla kaikille pakollisia, jotta nuorten ulkonäköpaineet eivät lisääntyisi eikä Wilmaan kertyisi koulu-uintien takia turhia poissaoloja.

Ikaalisten yhteiskoulun kahdeksannen luokan oppilas