Maisema omasta keittiön ikkunasta. Aurinko mäntypuun yläpuolella, heijastuen alas järveen. Tänään on ollut kaunista aurinkoa, kuivaa säätä. Aamulla valkeaa kuuraa maassa ja pensaissa. Yöllä pakkasta noin kello 10 aikaan vielä -2 astetta. Rantatiellä olin aamupäivällä kävellen, ihastellen maisemia: auringon hymyilyjä ja kuuran luomaa heijastumaa. Nuo näkymät olivat kuin sadusta – sisimpää ruokkien ja voimaa tuoden.

Tuon ikkunamaiseman kautta voin nähdä kauniin maan ja aavistuksenomaisen heijastuksen jostain. Jostain paremmasta ja valoisammasta. Seesteinen ja liikkumaton vedenpinta, niin kuulas ja selkeä. Sen kertomana: Et ole yksin. Kaikki järjestyy.

Marraskuun yksi lauantai, yksi monista päivistä. Maailman epävarmuus, tulevaisuuden kysymykset. Onko kaikki jo kertaalleen sanottu ja selitetty moneen kertaan. Yhä uudestaan ja uudestaan. Jos sanoin ei enää löydykään vastauksia, vaan sanojen takana on tärkein vastaus. Jos hetkeksi vain pysähtyä, antaa rauhan hengittää; ja luottaa vain –

olla kannateltavana.

Satu