Vaikka Ikaalinen Pride olikin jo viime viikolla, herättää se silti edelleen kiivasta keskustelua somen puolella sen ”kiistanalaisen” luonteen vuoksi. Moni on myös ollut hämillään, miksi esimerkiksi niin moni Pride-marssiin osallistuneista provosoitui paikallisesta vastamielenosoituksesta, jossa auton peräkärryyn oltiin pystytetty iso, puinen kyltti jossa luki muun muassa ”Ei homoutta kouluihin” sekä ”Ei homoutta lapsille”.

Nämä sanomathan itsessään indikoivat sitä, että homous olisi jotenkin pervompi, huonompi tai väärempi suuntautuminen kuin heterous, jonka vuoksi se ei soveltuisi alaikäisille, mikä on itsessään hyvin homovastaista eikä se edes perustu faktoihin. Kuitenkaan tämä ei ole kirjoitukseni pointti, vaan haluan esittää vastaan kysymyksen.
Miksi taas se, että minä, lesbo, pussailin kyseisten vastamielenosoittajien Jeesus pelastaa -kylttien edessä nähdään provosoivana tekona? Jos olisin pussannut miestä, ei moista haloota olisi syntynyt, ja kyllä minä tiedän miksi. Kyllä minä tiedän, että se johtuu siitä, että te vastarinta näette itse homoseksuaalisuuden olemassaolon provosoivana, paheksuttavana ja vääränä, vaikka te kuinka koetattekin pyöriä asian ympärillä ja vältätte sanomasta sitä ääneen.
Homoseksuaalisuus on synnynnäinen osa minua eikä se ole valinta; siksi homouden kieltäminen tai sen paheksuminen on myös minun olemassaoloni kieltämistä ja paheksumista enkä minä sen vuoksi suostu hyväksymään tätä minun ja muun sateenkaarikansan ihmisarvoa polkevaa sanomaa.
Kyllä minä tiedä miksi suudelmani teitä niin provosoi ja juuri sen vuoksi minä niin tein; en kadu homoseksuaalisia tekojani ja tulen tekemään niitä uudestaan. Tämä ei ole uhkaus vaan lupaus.

Ronja Latvala

• pride
• homoseksuaalisuus