Nikulan lakkauttamista koskeva kirjoitus UutisOivassa 8.5. sai minut näkemään punaista. Tevaniemessä Nikula on ainoa paikka, minne ikääntynyt voi muuttaa, kun ei enää kotona pärjää. Jos ajattelisin asuvani Tevaniemessä ja minulta kysyttäisiin, missä haluaisin asua, kun en enää kotona pärjää, vastaisin varmasti, että Nikulassa.

Nikulasta on kehittynyt tuttu ja turvallinen paikka. Se ei ole mikään laitos, vaan koti. Miksi ihmisiltä ollaan viemässä koti? Tevaniemellä on historia kuin omana kuntanaan: on ollut kaikki koulua myöten. Miksi pienessä kylässä ei saa asua?

On vedottu työvoimapulaan. Kyllä tekijöitä on aina löytynyt. Itsekin olisin siellä aikanaan halunnut työskennellä, mutta töitä ei minulle asti ollut. Raskasta hengitysilmaa ei ole vielä syytelty, kaipa sekin vielä keksitään.

Ihmettelen tätä nykyajan villitystä siirtää kaikki kaupunkiin suuriin yksiöihin. Ne ovat kolkkoja ja kylmiä. Niissä ei ole tunnetta. Haluan, että Nikulan kaltaiset pienet yksiköt säilyvät.

Niissä asuvia ei enää pidetä tuottavina yhteiskunnalle. Mutta kyllähän he tuottavat, eivät he yksiköissä ilmaiseksi asu. He tuottavat myös työpaikkoja. Laskekaa siis, kuinka paljon Tevaniemessäkin on tiettyjen ikäluokkien asukkaita ja moniko heistä tarvitsee asumispalveluita. Nopeasti käy ilmi, että palkanmaksajia kyllä riittää.

Mökin mummot haluavat paikkaan, jossa on tuttuja. Kaikki eivät halua asua niin tiiviisti, että päät kolisee yhteen. Nikula ei ole mikään laitos, se on koti.

Marja Kulmala