Kun minulla on ”oma” lehtikin, tämä pitäjänlehti Oiva, ajattelin pistää ajatuksiani paperille.

Asiani koskee Hämeenkyrön koillisen metsästysyhdistyksen hallinnoimaa Äkönmaan ampumarataa. Jonkin aikaa seuran jäsenenä olleena ja Koillismajan isäntänäkin kymmenisen vuotta toimineena seuran toiminnasta on muodostunut jonkinlainen käsitys.

Nyt vaikuttaa siltä, että menossa on kuten joskus avioliitossakin, seitsemän vuoden kriisi. Lehtikirjoituksista päätellen eräät tahot haluavat lopettaa sen toiminnan.

Vaasan hallinto-oikeuteen tehty valitus radan lopettamiseksi antaa aihetta kommentteihin. Helposti tulee mieleen niin sanotusti umpivihreiden ajattelutapa, että en tiedä mistä puhuttiin, mutta vastaan pistin.

Mielestäni ampuradan toiminta on ollut luvanvaraista ja hyvin kontrolloitua. Jos ylilyöntejä on tapahtunut, siitä on seurannut sanktioita. Pelkkä anteeksipyyntö ei ole riittänyt, kuten politiikassa.

Melusaasteesta puhuen, on se aikaisempiin vuosiin verrattuna viety minimiin. Silloin rataa vuokrattiin naapuriseuroille, yksityisille yrityksille, kilpailuihin, hirvikokeisiin ynnä muihin. Nykyisin valtaosalla on aseissaan äänenvaimentimet, jotka hillitsevät melua merkittävästi.

Itse aloitin metsästysharrastuksen varsin iäkkäänä, eikä minusta koskaan tullut hyvää ampujaa. Tämän vuoksi pidän erikoisen tärkeänä rataharjoittelua varsinkin liikkuvaan hirveen.

Nuorisoa ajatellen metsästys on hyvä harrastus. Valtioneuvoston ampumarataselvityksessä tarkasteltiin myös sitä, miten ampumaratojen määrää saataisiin Suomessa lisättyä. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi noin tuhat ulkoampumarataa, kun niitä nyt on noin 700. Esitys on selvästi sitä mieltä, ettei vanhoja ratoja tule lopettaa.

Hirvien metsästyksestä jotkut ovat sitä mieltä, ettei niitä pitäisi metsästää. Kehottaisin tutustumaan hirvien lisääntymiseen. Jos 20 vuoteen ei kaadeta ainoatakaan hirveä, Suomi on niitä täynnä. Onnettomuudet lisääntyisivät huimasti. Itse 70 vuotta autoilleena on kaksi kertaa ollut lähtö lähellä hirven vuoksi.

Kuulemani mukaan jotkut maanomistajat ovat tontteja kaupitellessaan maininneet, että ampumaradan toiminta loppuu. Tämä kuuluu sarjaan ”huhut kuolemastani ovat huomattavasti liioiteltuja”.

Parhaalla tahdollakaan en ymmärrä, mikä pistää ostamaan kiinteistön radan lähettyviltä tietäen, että rata on ollut paikallaan jo ennen ostajien syntymää?

Rata-alueella liikkumisesta ei kuitenkaan voida syyttää rataa eikä siellä toimivia. Niin arka asia kuin lapsen joutuminen alueelle, on kuitenkin vanhempien vastuulla. Vaaranpaikkoja on maailma täynnä.

Oiva Kujanpää

89 vuotta