Julkisuudessa käydään tällä hetkellä paljon keskustelua siitä, miten hyvinvointialue vaikuttaa tulevaisuudessa palvelujen saatavuuteen ja laatuun.

En epäile hetkeäkään sitä, etteikö tulevien valtuutettujen tahtotilana olisi sekä laadun että saatavuuden alueellinen turvaaminen. Poliittisen kilpalaulannan keskellä keskustelu valtuutettujen pätevyydestä sekä vaalimatematiikasta jää usein vähäiseksi – ja niin on käymässä nytkin.

Aluevaltuusto ei ole paikka harjoitella poliittista päätöksentekoprosessia, siellä tulee keskittyä heti tulevaisuuden suunnitteluun. Kun energia ei mene järjestelmän opiskeluun, voi sen suunnata paikallisten vahvuuksien esiintuomiseen ja yhteistyöhön yli puoluerajojen – jo valmiiksi luoduissa verkostoissa.

Mitkä sitten ovat paikalliset mahdollisuudet saada omia ehdokkaita tulevaan aluevaltuustoon? Millaisille ehdokkaille ääniä kannattaa keskittää?

Jotta esimerkiksi Ikaalinen maksimoi edustuksensa tulevassa valtuustossa, se vaatii nähdäkseni kahden asian toteutuvan yhtäaikaisesti: 1) ikaalilaiset äänestävät oman kuntansa asettamia ehdokkaita ja 2) äänestysaktiivisuus on muita Pirkanmaan kuntia suurempaa.

Molempien toteutuessa voimme saada ainakin kaksi valtuutettua aluevaltuustoon, mikä olisi kokoomme nähden suoranainen vaalivoitto! Alla perusteluni tarkemmin.

Aluevaaleja ei ole käyty aiemmin, joten läpipääsyn vaatimuksia on vaikea ennustaa. Eduskuntavaalit 2019 ja kuntavaalit 2021 ovat kuitenkin hyviä laskelmien pohjia.

Puolueiden Pirkanmaan kannatusprosenttien ja asetettujen ehdokaslistojen perusteella voitaneen olettaa, että SDP ja Kokoomus saavat 79-paikkaiseen valtuustoon eniten valtuutettujaan, ehkäpä noin 18–20 henkilöä, koska puolueilla on etenkin Tampereella vahva kannatus.

Arvelen, että aluevaalien äänestysprosentti jää huomattavasti totuttua alhaisemmaksi. Ajatustani vahvistaa tehdyt gallupit, joiden mukaan äänestysprosentti on suuruusluokkaa 40.

Tällöin Pirkanmaalla ääniä annetaan noin 160 000. Tämä on noin 1,4 kertaa enemmän kuin Tampereella viime kuntavaaleissa annettujen äänien kokonaismäärä, noin 115 000, mutta mielestäni sitä voisi pitää siitä huolimatta tietynlaisena verrokkiesimerkkinä aluevaaleja ajatellen.

Tampereen 67-paikkaiseen valtuustoon pääsi SDP:stä vain 218 äänellä, Kokoomuksesta 402 äänellä ja Perussuomalaisista 251 äänellä. Suhteutettuna aluevaaleissa annattaviin ääniin tämä olisi tarkoittanut laskennallisesti sitä, että viimeinen SDP:stä läpi päässyt olisi tarvinnut 303 ääntä.

Viimeisiin paikkoihin oikeuttavaan äänimäärään vaikuttaa aina olennaisesti se, onko puolueella niin sanottuja ääniharavia, jotka vievät valtuustoon mukanaan pienempiäkin äänimääriä saaneita. Ehdokasasettelulla on näin ollen erittäin suuri merkitys.

Muiden kuntien ääniharavien äänestäminen kannatusmielessä parantaa puolueen asemaa kokonaisuutena, mutta ei hyödytä erityisesti juuri oman kunnan ehdokkaita. Paikallisuus saadaan taattua vain kovalla paikallisella äänestysprosentilla ja omia ehdokkaita tukien.

Mikäli Ikaalisissa äänestysprosentti jäisi edellä mainittuun 40:een, niin edellisten kuntavaalien perusteella esimerkiksi SDP saisi noin 430 ääntä, Suomen Keskusta 570 ääntä, Perusuomalaiset 560 ääntä ja Kokoomus 390 ääntä. Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi, on jokaisella äänellä sitäkin suurempi merkitys.

Koska SDP ja Kokoomus asettavat Ikaalisissa vain yhden ehdokkaan, niin laskennallisesti edellä mainitut äänet tulevat suoraan kyseisille ehdokkaille.

Jos ehdokkaita on kaksi tai useampia, niin äänet luonnollisesti jakautuvat ehdokkaiden kesken, mikä puolestaan heikentää läpimenomahdollisuuksia. Näin ollen Ikaalisissa SDP:n ja Kokoomuksen ehdokkaiden mahdollisuudet päästä läpi ovat vaalimatematiikan valossa todennäköisimmät.

Lisäksi on mahdollista, että ääniä valuu puolueista toisiin, koska kyseessä ovat enemmän henkilö- kuin puoluevaalit.

Olen sitä mieltä, että puolueesta riippumatta on tärkeää äänestää näissä vaaleissa ehdokasta, jolla on poliittista kokemusta ja talous- tai sote-puolen osaamista. Ennen kaikkea – äänestä!

Jani Kivelä

aluevaaliehdokas

SDP Ikaalinen