Ristomatti Hakola on kärsinyt kesän aikana erilaisista loukkaantumisista, mutta elokuussa Jämin Jännettä edustava maastohiihtäjä pääsi viimein harjoittelemaan korkean paikan leirille Italian Passo di Lavazéen ja selvisi siitä haavereitta.

– Olihan se mukava päästä ensimmäiselle leirille tänä vuonna. Pääsi työrytmiin. Ensimmäisellä viikolla oli vähän heikkoa, toisella jo vähän parempaa ja kolmannella viikolla pystyikin ihan ok reenamaan.

Myös maajoukkuekaverit toivottivat Hakolan tervetulleeksi leirille.

– Rise on muuten hyvien juttujensa lisäksi joukkueen ylivoimaisesti kovin säätään sauvojensa kanssa, kirjoitti Krista Pärmäkoski Instagram-tilillään.

– Ristomatilla on varmaan joukkueen eniten niitä sauvoja siellä huoltoautoissa ja niitä pitää ennen joka kisaa aina vähän säätää ja värkätä. Ei vain oteta sauvat putkesta ja lähdetä, vaan aina on remmit löysällä tai vähän liian pitkä sauva tai eri parin sauvat ja ei tää käy. Se on tullut yleiseksi vitsiksi joukkueessa. Voisiko sanoa, että se on tietynlainen rituaali, jota ilman kisat ei mene hyvin. Ehkä hän purkaa sillä kisajännitystä, että keskittyy niiden sauvojen laittamiseen, avaa Pärmäkoski.

– Joskus on tullut aina vähän sahailtua sauvojen kanssa. Olen kova poika säätämään sauvojen pituuksia ja monesti vielä ihan viime tipassa. Se kuuluu siihen, että hirveellä kiireellä. Se on mun oma harrastus. Sen on vissiin kaikki muutkin huomanneet, nauraa Hakola.

"Tehdään päivä kerrallaan hyviä asioita ja katsotaan mihin se riittää talvella"

Viime talvena Oberstdorfissa parisprintin MM-hopeaa voittanut Hakola sanoo kauden odotusten olleen harjoituskauden alussa huipussa, mutta osin tragikoomisiakin piirteitä saaneet loukkaantumiset antoivat takapakkia. Tähtäin on kuitenkin helmikuun Pekingin olympialaisissa.

– Raskasta se on ollut, kun ammatti on hiihtäminen, eikä sitä pysty tekemään täysipainoisesti. Mutta mennään eteenpäin ja tehdään päivä kerrallaan hyviä asioita ja katsotaan mihin se riittää talvella. Muita tavoitteita ei oikein ole. Koitetaan ensin päästä kuntoon ja aletaan sit miettimään tavoitteita. Kyllähän niitä oli hirveästi kauteen lähdettäessä, mutta nyt täytyy lähteä vähän matalammalta tasolta.

Kilpailukauden avaamisen ajankohta on Hakolan osalta vielä kysymysmerkki.

– Katotaan. Sitten kun oon riittävän hyvässä kunnossa, niin sit mä alotan.

Lempipaikka Jämillä karpaasin nousu

Jämin mäkisissä kangasmaastoissa Hakola kertoo viettäneensä elämästään merkittävän osan.

– Yleensä olen siellä reenannut pari–kolme kuukautta vuodesta ainakin. Nuorempana en käytännössä missään muualla ollutkaan. Kyllä mä Jämille ikävöin ja haluan käydä siellä vielä syksyllä juoksemassa.

Hiihtäjän lempipaikka on Jämin pisin nousu Niiniharjulle.

– Se on niin sanottu karpaasin nousu meidän paikallisten kestävyysurheilijoiden kesken. Sitä on tullut aika paljon sahattua. Että jos ei muuta reeniä keksi, niin vetää kuusi kertaa karpaasin edes takaisin niin se varmasti riittää.