Kuvataiteilija Liisa Hietasen työhuoneessa tulijan katse kohdistuu ensimmäisenä vauvaa imettävään äitiin ja pitkään, punaruutupaitaiseen nuorukaiseen. Hieman taaempana työvaatteisiin pukeutunut mies lukee kirjaa ja vanhempi herrasmies nojailee rollaattoriinsa.

Nopealla vilkaisulla taiteilija itse sulautuu nelikon joukkoon, mutta on kuitenkin viisikosta ainoa, joka pääsee omin avuin liikkeelle. Hietasen Kyläläiset-teossarjasta työhuoneella ovat parhaillaan koolla Anna ja Edith, Veli, Weijo ja Aulis.

Virkatuista henkilöhahmoista koottu teossarja sai alkunsa vuonna 2012, kun taiteilija oli paluumuuttamassa lapsuuden maisemiinsa Hämeenkyröön valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Kävellessään Kyröskoskella katselemassa vapaita toimitiloja, hänellä syttyi ajatus, että hän alkaa tehdä paikallisista ihmisistä henkilöhahmoja.

– Silloin oli toripäivä ja ymmärsin, että siellähän heitä on.

Kyläläiset-sarjan ensimmäinen hahmo oli Matti. Hahmon esikuva löytyi torin asiakaskunnasta. Sittemmin Hietanen on valinnut hahmojensa esikuvat niin, että hän on tutustunut heihin tarkemmin, mutta Matti on valittu ikään kuin etäältä tarkkaillen.

– Ensimmäinen ajatus ei ollut, että menen kohteen juttusille. Myöhemmät teokset olen tehnyt niin, että olen ottanut kontaktia, jututtanut heitä ja ollut lähellä.

Matin jälkeen Hietanen tekikin teoksen veljestään.

– Se rentoutti homman. Sen jälkeen uskalsin mennä lähelle muitakin. Pääsen työskentelyssä nyt riittävän lähelle niin, että voin olla itse tyytyväinen ja mallitkin ovat tyytyväisiä. Osa toki huvittuneita, osa iloisia, mutta joka tapauksessa positiivisin mielin.

Alku etäisyyden tunteesta

Matin ja Velin jälkeen teossarjaan syntyi Anna, joka imettää vauvaansa Edithiä.

– Heidän tapasin taidesuunnistuksessa työhuoneellani.

Annan ja Edithin jälkeen teossarja on täydentynyt Juha-Matilla ja Jennyllä, Suvilla, Raijalla, Weijolla, Auliksella ja Dilaralla.

Voisi luulla, että taiteilija on tehnyt teokset kotiseuturakkaudesta, mutta sen sijaan hän kertoo, että kyse on pikemminkin etäisyyden tunteesta.

– Halusin saada jonkun linkin tähän paikkaan, koska taiteilijana on vähän irrallinen olo, kun täällä ei ole itselläni taiteilijayhteisöä. Vaikka Hämeenkyrö onkin kotipaikkani, tuntui, että tulin aika eri paikkaan, kuin mistä olin 12 vuotta aiemmin lähtenyt.

Suhteen rakentaminen taiteen kautta onnistui ja Hietanen on tutustunut uudelleen kotipitäjänsä ihmisiin.

– Moni tulee juttelemaan, jos teoksiani on tapahtumissa esillä. Lisäksi samalla, kun teen hahmoa yhdestä henkilöstä, tutustun hänen perheenjäseniinsä ja lähipiiriinsä, joten teos on paljon laajempi kuin vain yksi ihminen.

Uusi kyläläinen jo tekeillä

Hietasen tahtina on ollut, että Kyläläisiä valmistuu yksi vuodessa. Käytännössä yhden henkilöhahmon valmistaminen saattaa viedä noin puolet taiteilijan työvuodesta. Nytkin uusi Kyläläinen on jo työn alla. Siitä seuraavallekin hahmolle Hietanen katselee jo esikuvaa.

Hietanen kertoo, että teokset herättävät paljon huomiota ja keskustelua. Moni katsoja tunnistaa teoksista itseään, läheisiään tai tuttujaan, vaikkeivät tuntisi teoksen mallia. Ne katsojat, jotka tuntevat mallin, tulevat puolestaan mieluusti kertomaan siitä. Osa taas vertailee todella tarkkaan, onko teos aivan mallin näköinen. Hietanen asettaakin usein mallin ja teoksen rinnakkain, eli tarjoaa tähän mahdollisuuden.

– Virkkaamalla ei toki voi ihan täsmälliseen tulokseen päästä, enkä siihen pyrikään. Kun itse alan nähdä teoksessa mallin, alan vähän himmailemaan, etten ylityöstä teosta, koska sekään ei ole kivannäköistä. Pitää luottaa siihen, että jossain kohtaa näköisyys on riittävän hyvä.

Weijo lukee kirjastolla

Hahmoehdotuksia Hietaselle tulee aina silloin tällöin, mutta ainakaan vielä hän ei ole niihin tarttunut.

– Enemmän se on oma intuitio ja oma idea, ketä haluan malliksi kysyä.

Koska teokset ovat Kyläläisiä, Hietanen haluaa esitellä ne aina ensimmäisenä omalla kotikylällään. Ainoastaan Suvilla oli niin kiire Tampereen taidemuseoon, että teos meni suoraan näyttelyyn ja päätyi sieltä Turun kaupungin kokoelmiin. Matti päätyi myös lähes heti Tampereen kaupungin kokoelmiin.

Tänä kesänä Kyläläisistä voi tavata Weijon Hämeenkyrön kirjastossa ja Annan ja Edithin Frantsilan Kehäkukassa. Dilara tulee myös Kyröskoskelle nähtäväksi, kunhan palaa näyttelystä Tanskasta. Raijan voi puolestaan tavata Jyväskylän taidemuseossa.