Kesäkuun alussa käynnistyi koko Suomen kattava pölyttäjäseuranta, jota tehdään pölyttäjille tärkeissä elinympäristöissä kuten niityillä, maatalousympäristöissä, talous- ja suojelumetsissä sekä Lapin tuntureilla. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimassa hankkeessa kerätään tietoa kimalaisten, erakkomehiläisten, kukkakärpästen ja päiväperhosten vuosittaisesta esiintymisestä ja runsaudesta.

Muutamia seurantapaikkoja on myös Pirkanmaalla, lähinnä maakunnan etelä- ja itäosissa. Lähimmät seurantapaikat ovat Seitsemisessä. Kansallisen pölyttäjäseurannan aloittaminen 134 kohteella on yksi Suomen pölyttäjästrategian tärkeimmistä toimenpide-ehdotuksista.

Linjalaskentaa ja värimaljapyydyksiä

Useimmilla paikoilla tietoa pölyttäjien määrästä kerätään kahdella toisiaan täydentävällä tavalla: laskemalla kimalaisia ja päiväperhosia vakiolinjoilta sekä pyydystämällä kukilla käyviä hyönteisiä värimaljapyydyksillä.

Värimaljapyydyksiä käytetään linjalaskentojen rinnalla, jotta saadaan tietoa myös maastossa vaikeasti tunnistettavista erakkomehiläis- ja kukkakärpäslajeista. Näihin lajiryhmiin kuuluu Suomessa yli 500 lajia, joiden kannankehityksestä on nykyisellään hyvin heikot tiedot.

Uusi seuranta täydentää merkittävästi myös aiempia vapaaehtoisten kansalaisten työpanokseen pohjautuneita perhos- ja kimalaisseurantoja. Tietoa saadaan nyt entistä kattavammin monista elinympäristöistä ja eri puolilta Suomea.

Tutkija Janne Heliölä kertoo, että tänä kesänä seurannan tulos antaa kuvan pölyttäjäkantojen nykytilanteesta.

– Tietoa mahdollisista muutoksista saamme vasta pitempiaikaisen seurannan myötä. Jos tämän kesän tuloksista paljastuu jotain erityisen yllättävää, siitä kyllä tiedotetaan syksyn tai talven aikana, Heliölä sanoo.

Seurantaa tehdään yhteistyönä

Vuodesta toiseen systemaattisesti kerättävä seuranta-aineisto mahdollistaa tulevaisuudessa pölyttäjälajien kannanmuutosten arvioimisen elinympäristöittäin. Aiemmin tällaista pitkäaikaisseuranta-aineistoa on ollut käytettävissä päivä- ja yöperhosista, mutta esimerkiksi metsämarjojen tärkeimpien pölyttäjien eli mesipistiäisten kannanvaihteluista ei ole ollut juuri lainkaan tietoa.

Nyt alkanut laaja seuranta toteutetaan useiden tahojen yhteistyönä. Suomen ympäristökeskus toimii hankkeen koordinaattorina. Metsähallituksen vastuulla on suojelumetsät ja monet niittyalueet, 4H-nuoret seuraavat pölyttäjiä metsämarjaseurannan yhteydessä ja Suomen Perhostutkijain Seura organisoi seurannan Lapin tunturialueilla. Luonnontieteellinen keskusmuseo puolestaan vastaa pyydyksiin tulleiden pölyttäjälajien määrittämisestä.