Maija Lehtinen teki Oivassa (23.6.) erinomaisen ehdotuksen. Miksi Koskilinnasta ei tehdä Hämeenkyrön kunnantaloa, kun vanhasta kunnantalosta joudutaan joka tapauksessa luopumaan.

Koskilinna on komea talo, kunnan vaakuna jo seinässä, tilaa piisaa ja valtuustosalikin olisi valmiina. Sijainti on erinomainen kehittyvässä urheilukeskuksessa.

Vanhan kunnantalon purkukustannuksilla ja uuden rakentamiskustannuksilla Koskilinna korjattaisiin kelpo kuntoon.

Onko vaihtoehto laskettu?

Tiedän, että henkisiä esteitä Koskilinnan käyttöön kunnantalona on, sillä perinteisesti kirkonkylän ja “maalais-Hämeenkyrön” asukkaat eivät pysty kulkemaan Turkimusojan yli. Syy on minulle epäselvä.

Kaksi muuta raskasta perustetta ovat historia ja Hämeenkyrön tuleva rakenne.

Kukaan ei vielä tarkkaan näe, mitä kolmostien ohituksen valmistuminen merkitsee Hämeenkyrölle. Kummoinen ennustaja ei tarvitse olla, kun arvioi, että kirkonkylä tulee hiljenemään.

Hämeenkyrön haulikkokaavoitus on luonut kuntaan neljä keskustaa. Kyröskoski on taantunut 40 vuotta, kirkonkylä on pärjännyt tähän saakka kiitos kolmostien ja kaupan investointien. Tippavaaraan on syntynyt 20 vuoden aikana kolmas keskusta, joka lienee kaupan liikevaihdolla mitattuna jo Hämeenkyrön varsinainen keskusta. Neljäs keskus on kasvava Mahnala-Sasi. Hienoa maaseutuasumista, mutta varsinkin uusien asukkaiden napanuora Hämeenkyrön muihin taajamiin ja hämeenkyröläiseen identiteettiin saattaa olla aika heikko. Asioinnin suunta on Ylöjärvi ja Tampere.

Kun kolmostien ohitus tekee kirkonkylän kehityksestä arvoituksen, kunnantalon siirto Koskilinnaan olisi perusteltu strateginen ratkaisu. Sillä saattaisi olla yllättävän suuri merkitys Kyröskosken kehitykseen.

Toinen peruste on Koskilinnan historia. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on osa Hämeenkyrön historiaa. Lahjaksi saatu olisi pitänyt huolella hoitaa. Asian voisi vielä korjata.

Seudun ihmisillä on paljon henkilökohtaisia muistin ankkureita Koskilinnaan. Otan esimerkin omasta suvustani.

Isosisäni isä Iivari Jokinen urakoi kiilakivet Koskilinnan perustuksiin. Samana vuonna 1939 suvustamme kolme polvea työskenteli Kyrolla. Vaarini Eero kirvesmiehenä ja setäni Leo nuorukaisena tehtaalla.

Koskilinnan on lukemattomien sukujuhlien ja tilaisuuksien muistorikas paikka. Isäni Aarno kertoi nuoruutensa urheiluista, tansseista ja erilaisista painiotteluista Koskilinnassa.

Asioiminen ja päätöksenteko Koskilinnassa olisi täkäläisille aivan jotain muuta kuin modernissa virastotalossa vierailu.

Vielä lopuksi kommentti järkyttävään uutiseen, jonka myös luin Oivasta.

Kunta on huutokauppaamassa Paavo Tynellin Koskilinnaan suunnittelemat valaisimet. Bukowski on arvioinut lähtöhinnaksi 111000 euroa. Vaikka niistä saataisiin 200 000 euroa, mitä se on kunnan kassassa, kun samalla Hämeenkyröstä häviäisi kunnan lähes ainoa oikeasti kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus. Paavo Tynell on kansainvälisestikin äärettömän arvostettu tekijä.

Rukinlapoja riihen seinässä ja kaunista järvimaisemaa on Suomen jokaisessa kunnassa. Paavo Tynellin suunnittelemaa valaisinkokonaisuutta ei juuri missään.

Jouko Jokinen

etätyöläinen

Kyröskoski