Kiitos kunnanjohtajalle seikkaperäisestä vastauksesta. Mielelläni olisin nähnyt vastauksessa jotain henkilökohtaisempaa. Oletan, että rakennusta enemmän monen kyröläisen identiteetti on tavalla tai toisella sidoksissa enemmän Koskilinnassa järjestettyihin tapahtumiin, syntyneisiin ystävyyssuhteisiin ja jopa omien hää- tai muiden perhejuhlien tuomien tapahtumien kautta. Unohtamatta kuitenkaan, että juuri Koskilinna oli paikka, jossa nämä mielikuvat syntyivät.

Kun toimme haastattelussa (Huusari, Rajala ja Perkiömäki) esille myös rakentamisen taloudellisuuden ja siihen liittyvät ilmastovaikutukset, niiden merkitys tulee entisestään lisääntymään.

Hämeenkyrö on seitsemänsataaviisikymmentävuotias. Oletan, että monet kuntalaiset eri puolella maatamme miettivät oman kuntansa tulevaisuutta. Mikä se on Hämeenkyrön osalta? Tulevat sote-ratkaisut tulevat vaikuttamaan arvioitua enemmän kaikkien kuntien tulevaisuuteen. Palveluiden vähetessä ja niiden ulkoistamisessa organisaatiot yhdistyvät ja syntyy uusia kuntia. Jos näin tapahtuisi myös Hämeenkyrön kohdalla, mikä olisi silloin kulttuurikuntana tunnetun Hämeenkyrön tilanne? Millaisena kokisimme asemamme ja identiteettimme, jos kunnallamme olisikin jokin muu nimi kuin Hämeenkyrö?

Olisiko nyt paikallaan miettiä aikaa, jolloin Kyrön pitäjä oli nykyisen yhdeksän kunnan kokoinen? Vanhimpana ja lähes suurimpana kuntana kyröläisten olisi, mielestäni, pohdittava asiaa toden teolla.

Ei toki koko Vanhan Kyrön aluetta huomioiden kuitenkaan!

Kun toin esille Koskilinnan osana kyröläisten identiteettiä, sama kokemus lienee muun muassa Ikaalisissa Oman Tuvan ja Luhalahden kirkon, Hämeenkyrössä Heiskan, Jumesniemen ja Osaran ja Viljakkalassa Inkulan Holvisillan ja Haverin asukkaissa. Heille mainitut paikat osa heidän identiteettiään.

Vapaaehtoisten uurastus edellä mainittujen kohteiden säilyttämisen puolesta ovat tuloksia, joista tänään tuskin kukaan luopuisi!

Kauno Perkiömäki