Kajossa kevään uuden valon
tuntee ihminen mielen ilon
talvesta silloin muisto vain
sulaa hangelta jäljet jalan
tuoden vihreää esiin palan
herää eloisuus maisemain.
Kellot kesäaikaan siirrettiin
mielikuvaa kesään piirrettiin
uutta aikaa kello käy
linnut onnen lauluin visertää
karhut korven kaikuun viheltää
haaveissa ei tien päätä näy.
Puro yhtyy taas puroon toiseen
virraten ulappaan aurinkoiseen
virran rannoilla monilla pesä
kevyt on jättää talven taakka
jota kannoimme kevääseen saakka
jälleen ihana elää – saapuu kesä!
Kalevi Kalliomäki