Kajossa kevään uuden valon

tuntee ihminen mielen ilon

talvesta silloin muisto vain

sulaa hangelta jäljet jalan

tuoden vihreää esiin palan

herää eloisuus maisemain.

Kellot kesäaikaan siirrettiin

mielikuvaa kesään piirrettiin

uutta aikaa kello käy

linnut onnen lauluin visertää

karhut korven kaikuun viheltää

haaveissa ei tien päätä näy.

Puro yhtyy taas puroon toiseen

virraten ulappaan aurinkoiseen

virran rannoilla monilla pesä

kevyt on jättää talven taakka

jota kannoimme kevääseen saakka

jälleen ihana elää – saapuu kesä!

Kalevi Kalliomäki