Näin itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa sopii miettiä itsenäisyyden käsitettä laajemmin. Tavallisesti päivä yhdistyy siihen, kun yli 80 vuotta sitten iso naapurimaa halusi ottaa meidät haltuunsa ja aikoi ryhtyä päättämään meitä koskevista asioista meidän itsemme puolesta. Meille tarjottiin silloin ns. leveämpiä hartioita. Siihen ei suostuttu ja siitä me jälkipolvet olemme kiitollisia.

Ikaalisten kansalaisopisto on toiminut jo lähes 60 vuotta kaupungin sivistystoimen alaisuudessa. Jokseenkin kaikki ikaalilaisen kulttuurin saavutukset ja pitkäaikaiset vaikutukset ovat tavalla tai toisella lähtöisin opiston piiristä. Kun aikanaan kansalaisopiston työparina oli lisäksi oppilaskuntayhdistys, vain taivas oli rajana kulttuuriin liittyville aikaansaannoksille.

Oma kansalaisopisto on siis paljon enemmän, kuin pelkästään opintopiirien teknistä toteutusta ja oppituntien pitoa. Varsinkin Ikaalisissa opisto on ollut myös uusien avausten hautomo, ikään kuin kulttuurin kaivinkone tai vaskooli, jolla kirkkaimmat kulttuurin kultahiput on onnekkaasti löydetty.

Esimerkkejä on: Sata-Häme Soi, kymmenen kotiseutunäytelmää, maankuulujen pelimanniryhmien toiminta, monet kuorot, kesäteatteri, Ikaalisten Nuoriso-orkesteri, lukemattomat kuvataiteen saavutukset ja monet muut kauaskantoiset toiminnot tuskin olisivat syntyneet ilman kansalaisopiston suojaa. Kansalaisopiston jopa päätoimiset opettajat ovat olleet ketteriä reagoimaan, kun Ikaalisissa on tarvittu moottoria uusille paikallisille sysäyksille. Tuntikiintiöön on tarvittaessa raivattu tilaa tärkeille avauksille.

Myös Ikaalisten kylien elinvoima kytkeytyy vahvasti kansalaisopiston toimintaan. Opisto on liimannut kyliä yhteen, kun opintopiirit ovat jalkautuneet ympäri pitäjää erilaisten harrastajien keskuuteen. Lisäksi yhteistyö Jämijärven kanssa on ollut luonteva osa tätä toimintaa.

Ikaalisten kaupunki on parhaillaan järjestämässä opistoa uudelleen. Kutsuhuuto kaikuu jo ilmoilla.

Tämä on siis kannanotto Ikaalisten kansalaisopiston itsenäisyyden puolesta. Omat hartiat ovat niin leveät, että niiden varaan voi laskea tulevatkin oman opiston vuosikymmenet.

Pelkään, että jos Ikaalisten kansalaisopisto päätyy jonkin suuren organisaation piskuiseksi osaksi, sen toiminta jähmeytyy ja päätöksiä ryhdytään tekemään jossain etäällä hallintobyrokratian labyrintissa. Opistoa ei koeta enää omaksi entiseen tapaan.

Nostan voudinhattuni korkealle kaikille niille ikaalilaisille, jotka ovat tehneet omasta kansalaisopistosta laadukkaan ja tärkeän paikallisen kulttuurin edistäjän.

Kirjoittaja Kimmo Mattila eli Kauppalan vouti tekee tällä palstalla havaintoja kulttuurista.