Kevät avasi järvenselän
isäntä sanoi jälleen elän
emännän sai mukaan soutamaan
laskivat verkot lahden poukamaan
tuuli tyyntyy illan tullen
rannan nuotio saa tulen
siinä istuvat he kivellä
kalaretkellä yhteisellä
pannulla paistuu järven kuha
on emännällä allerginen nuha
kalasta jäljelle jää vain evät
kaikesta huomaa on tullut kevät
tyytyväisin ovat mielin
keskustellen kalakielin
kuin salaa menetetty onni palaa
kullatuissa muistoissa he halaa.
Kalevi Kalliomäki