Jousiammunnan opettelu ei ihmeitä vaadi – ”Huomasin, että välineitä on turha haukkua”
Nuoli asetetaan paikoilleen. Sitten se suunnataan kohti maalia ennen kuin jousi viritetään. Lopulta sormet päästävät jousesta irti ja naps. Nuoli on maalissa.
Jousiammunta on kaikissa muodoissaan herkkä laji, mutta sen alkuun pääsee yllättävän nopeasti – ainakin kun vieressä on kokeneempi opastaja. Hämeenkyröläinen Heikki Keski-Vinkka on harrastanut jousiammuntaa nyt noin 15 vuoden ajan ja auttaa mielellään ihmisiä harrastuksen pariin.
– Asuin siihen aikaan Helsingissä. Työaikani olivat sellaisia, etten oikein päässyt harrastamaan mitään. Minulla oli taustaa tarkkuusammunnasta, mutta hakeuduin helsinkiläiseen Wilhelm Tell -nimiseen jousiammuntaseuraan.
– Heti ensikokeilulla tuntui, että tämä on minun lajini. Nopeasti hankin oman jousen. Vastakaarijousen, joka tunnetaan myös olympiajousena. Siinä tuntui aina olevan jotain vikana. Sitä piti jatkuvasti säätää.
Keski-Vinkan kaverit ampuivat pitkäjousilla, jotka usein ovat itse tehtyjä. Keski-Vinkka kokeili sitä ja oppi paljon.
– Sillä ampuminen oli täysin erilaista, siinä todella näki nuolen lentävän. Siinä kohtaa huomasin, että välineitä on turha haukkua. Asiat pitää opetella huolellisesti.
Muutaman metrin etäisyys riittää
Oppia kertyi paitsi kokeneemmilta harrastajilta, myös kisoista, joita Keski-Vinkka alkoi kiertää. Kun oppia oli karttunut, Keski-Vinkka alkoi opettaa nuoria seuran puitteissa.
– Viisi vuotta sitten muutin Hämeenkyröön. Täällä olen koettanut pyörittää jousiammuntatoimintaa monella menestyksellä. Alku oli vaikea, mutta sain pienen porukan innostumaan. Harmittavasti korona hajotti sen.
Hämeenkyrön puute on, että kunnasta ei löydy virallista rataa jousiammunnalle. Epävirallinen rajattu alue lupineen löytyy. Se sijaitsee kirkonkylällä matkaparkin yhteydessä.
– Kyllä siellä alkeita voi harjoitella. Mutta virallisia ratoja löytyy lähimmillään Tampereelta.
Alkuun pääsyä helpottaa se, että aluksi ei tarvita kummoisia ratoja.
– Maastoammuntaa pystyy harjoittelemaan lyhyelläkin matkalla. 3–4 metrin etäisyys maaliin riittää. Sen ansiosta pääsin itsekin aikanaan harrastuksen alkuun.
Jousiammunnalla on monia muotoja
Keski-Vinkkaa kiehtoo jousiammunnan monipuolisuus. Jos puheenaiheeksi otetaan vaikkapa maastojousiammunta, pelkässä ammuntatilanteessa huomioitavia asioita on paljon. Esimerkiksi maalin sijainti – onko se ylhäällä vai alhaalla.
Kaikissa jousiammunnan lajeissa osumaan vaikuttaa myös tuulen suunta. Havainnointiin vaikuttavat aurinko ja varjot. Lisäksi jousia voi tehdä itse. Keski-Vinkka on rakentanut yksiosaisen saarnijousen.
– Jousiammunta taipuu moneen: voi harrastaa pitkän matkan ammuntaa, maastoammuntaa tai metsästystä. Ja kilpaillakin voi. Kun ampumaan menee, siinä kaikki murheet unohtuvat, Keski-Vinkka vakuuttaa.
Kokeneempia kannattaa kuunnella
Aloittelevaa jousiampujaa Keski-Vinkka kehottaa kääntymään kokeneemman puoleen. Harjaantunut silmä osaa opastaa oikeat liikkeet jousta viritettäessä.
– Asiat kannattaa opetella tekemään heti oikein, sillä jos ne oppii tekemään väärin, niistä on vaikeampi oppia pois. Youtubesta toki löytyy neuvojia, mutta heitä on monenlaisia.
Keski-Vinkka painottaa, että kyseessä on yksilöllinen laji. Tietyn painoinen jousi on sopiva yhdelle, mutta epäsopiva toiselle. Siksi onkin hyvä aloittaa mieluummin liian kevyestä kuin liian raskaasta jousesta. Kokeneempi osaa opastaa tässäkin asiassa.
– Ammuntaan vaikuttaa myös ruumiinrakenne ja näkökyky. Moni asia on henkilökohtainen.
Keski-Vinkka kehottaa myös tutustumaan kirjallisuuteen, sitä löytyy kirjastosta.
– Netistä toki tietoa löytyy, mutta painettu tieto on tarkistettua. Lisäksi Facebookista löytyy hyviä keskusteluryhmiä, joista löytyy tietoa. Kun asiat opettelee tekemään kerralla oikein, oppi tarttuu nopeasti.
Kommentit
Toivomme vilkasta ja moniäänistä keskustelua! Noudatathan pelisääntöjä.
Kirjoita selkeästi ja napakasti. Kaikki viestit luetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise.
Kiitos kommentistasi!