Katariina ja Eero Pylsyn järjestämä joulurauhan julistustilaisuus toteutui Kierikkalan Sikomäen laella jo 25. kerran. Jouluaatonaattona kynttilöin ja roihuin valaistuun Sikomäen metsäkirkkoon kokoontui noin kaksisataa joulun viettoon valmistuvaa. Jo ennen tilaisuuden alkua Myllykolun parkkipaikalta metsäkirkkoon myrskylyhdyin saapuva kulkue oli vaikuttava näky.

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo piti joulupuheen, jossa hän nosti esiin perinteiden säilyttämisen tärkeyden.

– Perinteitä säilyttämällä jokaisen uuden ajan ihminen liittää itsensä edeltävien sukupolvien ketjuun. Juhla-aikoja viettämällä asetutaan omaa elämää suurempaan kokonaisuuteen. Siinä ihmisen yksinäisyys murtuu, hän kuuluu yhteen niin edeltäjiensä kuin muiden samassa ajassa elävien kanssa, Repo puhui.

Repo totesi, että tulevaisuuden miettiminen saattaa tuntua monista nykyhetken uutisoinnin varjossa synkältä.

– Huolenaiheita riittää, ja ne saavat kaipaamaan nostalgisesti jonnekin menneisyyden onnelaan – jollaista ei kuitenkaan koskaan ollut. Huolettomat ajat ovat aina takanapäin, koska niistä on jo selvitty.

Repo kertoo toivon tulevan vapahtajasta, jonka voi kohdata rukouksissa.

Tilaisuudessa musiikista vastasi vuodesta 2006 joulurauhan julistustilaisuuksissa trumpettia soittanut Emilia Lager. Pinsiön mieskuoro johtajanaan Jouko Värikoski johdatti kuulijat joulun tunnelmaan. Eero Pylsy luki F. E. Sillanpään pakinan Joulu Kierikkalan Hämeenkyrössä ja Jere Lepola julisti kirjoittamansa joulurauhan Kierikkalaan, Hämeenkyröön ja koko maailmaan. Tilaisuuden juonsi Katariina Pylsy.

Mistä kaikki alkoi?

Tapahtuman talvikunnossapitoon kului tänä vuonna eniten aikaa.

– Ei koskaan ennen joulurauhan julistusten historiassa ole tarvinnut aurata ja kolata niin paljon lunta sekä hiekoittaa. Eero on yhdessä Jere Lepolan kanssa hoitanut joka vuosi mäen valaistuksen ja tänä vuonna heille tuli lisänä hiekoitus, Katariina Pylsy kertoo.

Vaikka keli oli liukas, ilma oli kuulas ja tuuleton.

– Jokainen vuosi on erilainen. On ollut aikoja jolloin pakkasta on ollut yli 20 astetta ja ohjelmaa on jouduttu lyhentämään, Katariina jatkaa.

Tilaisuus sai alkunsa Eero Pylsyn ideasta.

– Kun olin käynyt lukemassa jouluaattoina F. E. Sillanpään joulupakinoita eri kirkoissa, mieleeni iskostui ajatus, että haluaisin esittää pakinoita omassa kirkossa. Kun Jeesuksen syntymän muistokirkko muovautui Sikomäen kupeeseen vuonna 2000, aloitimme aatonaaton perinteen, jo 38-vuotta Sillanpäätä tulkinnut Eero kertoo.

Perinne on kerännyt Sikomäkeen vuosittain 150–300 joulun viettoon valmistuvaa.