Onneksi viime vuoden maaliskuussa kukaan ei vielä tiennyt, mitä koronapandemia tuo tullessaan. Kun hallitus otti valmiuslain käyttöön ja koko Suomi pysähtyi, luultiin, että kyse on muutamasta viikosta. Nyt koronan kanssa on painittu runsas vuosi ja lähes kaikkien ihmisten kärsivällisyys on lopuillaan.

Halu elää tavallista elämää ilman maskeja ja jatkuvaa käsidesin kanssa lutraamista on vahva. Halu tavata jälleen ystäviä ilman kalvavaa syyllisyyttä tai pelkoa tartunnasta, halu käydä tapahtumissa, teatterissa, konserteissa ja kaikessa rauhassa ravintolassa alkaa olla kestämätön. Viimeisen runsaan viikon aikana tartuntojen määrä on koko maassa kääntynyt laskuun. Samaan aikaan rokotukset etenevät, vaikka monen mielestä tuskastuttavan hitaasti.

Viime viikolla hallitus julkaisi exit-strategian, joka antaa toivoa siitä, että kesällä elettäisiin jo normaalimpaa arkea. Lasten ja nuorten harrastustoiminta voitaisiin ulko-oloissa aloittaa jo toukokuulla, lisäksi silloin avattaisiin julkisia tiloja, kuten kirjastoja ja museoita. Kesäkuussa lievennettäisiin ravintoloiden asiakaspaikkojen ja aukioloaikojen rajoituksia. Heinäkuussa kokoontumisrajoituksia lievennettäisiin niin, että ainakin ulkona järjestettäville yleisötapahtumille voisi vaihtua vihreä valo.

Nyt julkistettu vähittäinen siirtyminen ulos koronarajoituksista antaa jo pitkään odotettua toivoa siitä, että jossain kohtaa tämä poikkeustilanne on ohi. Lienee selvää, että kaikissa asioissa paluuta aikaan ennen koronaa ei ole. Ja onhan se niinkin, että jotain tästä ajanjaksosta pitäisi myös oppia. Etätyö soveltuvin osin on monelle yritykselle ja työntekijälle hyvä asia. Lähellä on paljon nähtävää ja tehtävää, joten aina ei tarvitse lähteä kauas kodista. Maaseudulla on hyvä olla, kun ympärillä on luontoa ja tilaa, missä liikkua. Ainakin nämä koronajakson herättämät ajatukset voisivat luvata hyvää maaseudun vetovoimalle lähivuosina.