– On hieno nähdä koirien into: joku voi tykätä juoksemisesta niin paljon, että olisi aina valmiina lähtemään. Kisoissa taas on kiva nähdä työnsä tulokset, kun on treenannut koirien kanssa.

Näin kuvailee koiravaljakkoharrastuksen viehätystä Länsi-Suomen Valjakkourheilijat ry:n hallituksen jäsen Johanna Pelli.

Yhdistyksen toiminnan pääpaikkana on Jämi, mutta jäseniä on laajalta alueelta aina pääkaupunkiseudulta Lappiin. Jämin lentokentän eteläpuolella koiravaljakoiden käytössä on ympäri vuoden 10–15 kilometrin reitti, jota yhdistyksen talkoovoimin aurataan talvikaudella viikoittain.

Kangasmaastossa kulkevalla reitillä on sulan maan aikaan tassuille ystävällinen pehmeä hiekkapohja, ja talvikaudella Jämillä on monta muuta paikkaa varmemmin tarjolla talvisia kelejä. Joka lauantai yhdistyksellä on reitillä yhteistreenit, ja moni käy siellä viikollakin harjoittelemassa.

Lähdössä ja maalissa seurattavaa

Yleisölle koiravaljakkojen menoa on nähtävillä Jämillä esimerkiksi L-SVU:n järjestämissä kilpailuissa. 10.–11. helmikuuta järjestetään Jämin talvi-SM-kilpailut, jossa ajetaan reellä, ja huhtikuun 20. päivänä on kärryillä ajettava kevätkilpailu.

Pellin mukaan nähtävänä on paljon erirotuisia koiria – ei vain siperianhuskyja, joiksi rekikoirat helposti mielletään. Valjakkokoirien rotua ei ole ollenkaan rajattu, ja tyypillisimpiä ovat risteytyskoirat, alaskanhuskyt, siperianhuskyt, alaskanmalamuutit ja samojedit.

Yleisölle nähtävää on parhaiten Lomahotelli Jämin edustalla olevalla lähtö- ja maalialueella, ja myös varikkoalueella voi kierrellä katsomassa.

– Voi seurata lähtöä, kun koirat odottavat innoissaan ja kun ne tulevat maaliin kovaa vauhtia. Lisäksi maastosta on liveseurantaa, eli metsän puolelta otetaan videopätkää. Lähtö ja maali näkyvät hyvin esimerkiksi hotellin terassille, missä on varsinkin kevätkisoissa ollut paljon katsojia.

Kilpailuissa on eripituisia luokkia erikokoisille valjakoille: esimerkiksi talvikisoissa on luokkia neljän ja kahdeksan koiran valjakoille, 10–13-vuotiaiden junioriluokka 1–3 koiralle ja harrastajaluokka 1–4 koiran kanssa kilpaileville. Harrastajaluokassa joku saattaa olla mukana koiran kanssa vaikka suksilla hiihtäenkin.

– Lisäksi on lasten luokka, sadan metrin pyrähdys, joka mennään yleensä yhdellä koiralla. Jos lapsi tarvitsee kaveria, esimerkiksi äiti tai isä voi juosta vieressä. Paikan päällä voi myös lainata koiraa, jos joku lapsi haluaa kokeilla sadan metrin pyrähdystä.

Etenkin SM-kisat keräävät paikalle aika paljon porukkaa. Viime vuonna osallistujia oli viitisenkymmentä, ja ihmisiä ja koiria tulee vielä paljon enemmän.

Harrastus vie mennessään

Kilpailuissa koirien pitäisi juosta lähdöstä maaliin asti innokkaina ja yhä valmiina jatkamaan menoa. Tähän tarvitaan paljon pitkäjänteistä työtä, ja treenata pitää monimuotoisesti eri osa-alueita eli peruskuntoa, nopeutta ja voimaa.

Pellin mukaan valjakkokoiralla pitää olla luonnostaan palava into juoksemiseen.

– Koiralle ei voi opettaa intoa, vaan sitä on tai ei ole.

Treeni on erilaista, jos on vain kaksi tai vaikka kymmenen koiraa. Harrastus alkaakin usein vähitellen.

– Usein hankitaan ensin yksi koira, ja mielessä on enemmän vaikka pyöräillä sen kanssa omaksi ilokseen. Sitten innostutaan, harrastus vie vähitellen mennessään ja koiria hankitaan lisää.