KulttuuriJämi ry:n tuottama talviteatteri tarttuu varsinaiseen haasteeseen, kun maaliskuussa Jämijärvellä esitetään ohjaaja Marko Saarion käsikirjoittama, totalitarismista kertova näytelmä Hannah Arendt, Adolf Eichmann, Anne Frank – Pimeyden hetki.

Saario kuvailee, ettei näytelmän kohtauksilla ole keskenään perinteistä syy-seuraussuhdetta, vaan ajasta ja paikasta toiseen siirrytään vapaammin. Saarion mukaan näytelmä edustaa renessanssiajan näytelmärakennetta. Vastaavaa rakennetta hän käytti kirjoittaessaan vuonna 2023 näytelmän kuvanveistäjä Emil Cerdercreutzista Kokemäelle, ja tuolloin Satakunnan Kansan kriitikot valitsivat esityksen Satakunnan kulttuurin tähtihetkiin.

Yhtenä tapahtumapaikkana on natsi-Saksassa holokaustia organisoineen Adolf Eichmannin oikeudenkäynti Jerusalemissa vuonna 1962. Päärooleissa ovat Eichmannia esittävä Johannes Rajala ja Marjo Leikkola, jonka roolihahmona on oikeudenkäyntiä seurannut juutalaistaustainen filosofi Hannah Arendt. Jälkimmäinen yrittää ymmärtää, mitä on ollut natsien kaikkien julmuuksien taustalla. Tuomarin ja syyttäjän osaa esittää Mika Rajala.

Lisäksi näytelmässä limittyvät Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjasta kumpuavat kohtaukset, joissa vuorottelevat Miia Sjöman ja Mira Manninen.

Saario pyrkii saamaan tekstit keskustelemaan keskenään, ja linkkejä tulee myös tähän päivään. Hänet nimittäin sai tarttumaan aiheeseen sen ajankohtaisuus.

– Hannah Arendt kirjoitti, että totalitaristiset järjestelmät korvaavat totuuden omalla totuudellaan. Eletään vaaravyöhykkeellä, oikeistopopulismin ja ylipäätään populismin noususta on ilmassa merkkejä. Netissä on maailmanselittäjiä, jotka selittävät maailmaa oman näkemyksensä mukaan ilman lähdeviitteitä. Näen vaarana jopa tietyn demokratian vastaisuuden, hän miettii.

Saario näkee aiheessa tietyn opetuksellisenkin sisällön, joka näytelmässä lausutaan Arendtin suulla Eichmannille: Ettekö olleet valmiita miettimään tekojenne seurauksia? Olitteko valmiita kantamaan vastuun?

– Pysähdyttäisiin ajattelemaan ennen kuin tehdään. Näytelmä toimii ikään kuin elävänä historiantuntina.

Näytelmää esitetäänkin yleisönäytösten lisäksi kouluaikana Jämijärven yläkoululaisille.

Yleisö tulee lähelle

Perinteisesti KulttuuriJämi on tehnyt perinteistä kesäteatteria ulkonäyttämölle, ja nyt talviteatterissa on mahdollista kokeilla kesäkomedian sijaan jotain muuta. Näytelmä esitetään Pääskyn näyttämöllä, ja samassa pienessä tilassa ovat sekä näyttelijät että yleisö.

– Nyt lähestymistapa rooleihin on toisenlainen. Vähemmän on enemmän, ja läsnäolon pitää olla sataprosenttista. Näyttelijän pitää kohdata yleisö, ja se tuo jännitteen. Näyttelijöiltä vaaditaan myös miiminäyttelemistä: ei puhuta vaan saadaan ajatus kuvattua kehon kautta.

– Rohkeasti näyttelijät ovat tähän tarttuneet. Pieni jännitys oli ensin, toimiiko teksti ja miten näyttelijät tähän suhtautuvat.

Mille saa nauraa?

Aihe on eittämättä hyvin synkkä, mutta Saarion mukaan näytelmä ei ole vain raskas. Hän kertoo Anne Frankin päiväkirjakohtausten tuovan tarinaan duurisäveliäkin, ja Mika Rajalan tulkitseman tuomarin kautta esiin nousee myös koomisia piirteitä.

– Arendtin teoksesta ilmenee, että oikeuden tuomari oli hyvin teatraalinen henkilö. Miimikohtauksiin tulee komiikkaakin – odotan että yleisö saattaa alkaa nauraa, ja se taas katkeaa ajatukseen: voiko tälle nauraa? Et kuitenkaan naura asialle vaan ohikiitävälle koomiselle hetkelle.

Esityksiä on yhteensä kuusi maaliskuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Ensi-ilta on tiistaina 4. maaliskuuta ja viimeinen esitys sunnuntaina 16. maaliskuuta.