Menneinä vuosina olemme tottuneet kokoamaan tutuista ja ennustettavissa olevista paloista elämämme palapeliä. Epäilemättä jatkossakin näin on. Pientä päänvaivaa aiheuttaa isojen poikien halu vaihtaa peli toiseen. Sellaiseen, jossa isot päättävät pelin ja sen säännöt. Tällaiseen valta- tai maailmanpoliittiseen peliin en omalta osaltani voi juurikaan vaikuttaa. Sen sijaan voin hyvinkin vaikuttaa siihen millainen on oman elämäni pelikenttä ja millaisia paloja siihen valitsen.

En ainakaan haluaisi jäädä paikalleni pelkäämään ja murehtimaan. Ympäriltäni löytyy ihmisiä, joiden puoleen voin kääntyä ja etsiä apua. Vastavuoroisesti voin huolehtia lähipiiristäni ja tarjota heille turvaverkon, johon voi tukeutua. Aiemmin selvittiin elämän palapelin tuomista haasteista. Epäilemättä selviämme nytkin nykyajan monimutkaisista haasteita.

Mennyt maailma tarjosi työn ja vastuun opettelemisen kautta eväät kasvaa kohti aikuisuutta. Sisarukset ja kaverit opettivat toimimaan yhdessä. Yhdessä koettiin, että omalla tekemisellä oli merkitys oman perheen ja yhteisön hyväksi. Tulevaisuus tarjosi haasteita ja mahdollisuuksia.

Uskonto muistutti ihmisen paikasta tässä maailmassa, saamamme aika ja kaikki mitä olemme saaneet, on meillä vain lainassa. Kiinnitymme hetkeksi historian lehdille rakentamaan jotain meitä kestävämpää. Usko Jeesukseen loi kuvan paikastani maailmassa; Olen Jumalan lapsi, luotu ja lunastettu, elämää viljelemään ja varjelemaan, palana hyvän Jumalan suunnitelmaa, matkalla iankaikkisuuteen.

Hannu Järvensivu