Elämme uuden kirkkovuoden, adventin aikaa, joulu saapuu. Sanomalehtien ja TV:n mainokset esittelevät tuotteitaan otsikolla ”Black Friday”, jota kampanjointia on jatkettu useitten päivien pituiseksi. ”Musta perjantai” antaa vaikutelman nykyisestä joulun läheisyydestä. Siihen meitä ohjataan, joulu lähestyy. Nyt Euroopassa ja Lähi-idässä soditaan, toki muuallakin. On kulunut 85 vuotta ajasta, jolloin Suomessa alkoivat sotien vuodet. Silloin kansamme eli toisenlaisissa tunnelmissa, pelättiin ja rukoiltiin. Ei ollut eikä kaivattu mainoksia, ostakaa, ostakaa. Suomessa huokailtiin, kuinka tästä selvitään, riittääkö ruoka, kuinka moni kuolee ja koska saapuisi uusi rauhan aika.

Raamattu löytyy milteinpä jokaisesta kodista. Sanan sivuilla esiintyy toistuvasti Israelin kansaa koskevia lukuja. Taivaan Jumala on kerran sen omaisuuskansakseen valinnut. Tämä valinta on tehty ikuisiksi ajoiksi. Israel on ollut historiansa ajan jatkuvasti sotatilassa, niin tänäänkin. Ei se maa ollut synneistään vapaa, ei tänäänkään. Mutta valalla vannoen Jumala on valintansa tehnyt. Sana kehoittaa siunaamaan Jerusalemia. Tuntuuko kehoitus tähän liian vaikealta? Se kansa (kansalainen), joka näin toimii, tulee itse Jumalan siunaamaksi!

Joulu kolkuttelee ovilla. Millainen kolkuttelija sinulla on? Kun aika oli täyttynyt lähetti Jumala ainoan poikansa syntymään ihmislapseki tähän maailmaan pelastajaksi, lunastajaksi, kärsimään ja kuolemaan, että häneen uskoen jokaisella olisi kerran pääsy Taivaan kirkkauteen. Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Kun omatunnon ääni kolkuttelee sydämesi ovella, ole iloinen! Ei sinua ole unohdettu, yhä pitkämielinen ja suuri armossaan oleva joulun Vapahtaja tahtoo sinut seuraajakseen, jotta hänet herrakseen tunnnustaen pääsisit kerran armon varassa taivaaseen.

”Me käymme Joulun viettohon niin maisin miettehin… Suun ruoka, juoma moni muu, laps hankkeen hukkuu, unhoittuu.” Ensimmäisenä adventtisunnuntaina lauloimme kirkoissa Hoosianna hymnin. Kunnian kuningas Jeesus ratsasti silloin aasilla kohti Jerusalemia tietäen tulevan kohtalonsa Golgatan ristillä. Häntä saatteleva kansanjoukko riemuitsi pelastajasta, joka tuli vapauttamaan kansan väärän hallitsijan orjuuden ikeestä. Jumalan suunnitelma oli toinen, vapautusta ei suoritettu sota-asein, vaan valtavasta armosta, jotta jokainen Herraan turvautuva pääsisi kerran kotiin. Siksi laulamme Hoosianna, auta ja pelasta.

Juhani Haveri