Tämän sunnuntain aihe kirkkovuoden mukaan on kärsimyksen sunnuntai. Ensin ajattelin, etten minä ole joutunut kärsimään. Minulla on aina ollut jokapäiväinen leipä ja paljon enemmänkin, työtä sopivasti, terveyttä riittävästi sekä rakastava perhe ja hyviä ystäviä ympärilläni. Melkein 30 vuotta olen lisäksi saanut Jeesuksen opetuslapsena nauttia jatkuvasta Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta elämässäni sekä sisäisestä ilosta ja rauhasta.

Mutta sittenkin, vaikka itselläni on ollut asiat hyvin, olenhan minä joutunut kärsimään nähdessäni rakkaan puolisoni sairastumisen aggressiiviseen syöpään. Rinnallakulkijana olin aika voimaton lähestyvän kuoleman edessä. Lohdukseni jäi vain jälleennäkemisen toivo ja Jumalan antama yli ymmärryksen käyvä rauha. En olisi hänestä vapaaehtoisesti luopunut. Mutta osaisimmeko iloita tavallisesta elämästä ja perusarjesta, jos ei elämässä olisi välillä vaikeita aikoja? Vaikeuksien keskellä myös rukoilemme enemmän ja Jeesuksesta tulee läheisempi.

Yksi sunnuntain teksteistä (1. Moos. 22:1-13) kertoo Abrahamista, joka oli valmis uhraamaan alttarilla ainoan poikansa Jumalan käskystä. Jumala tosin keskeytti tilanteen juuri ennen kuin Abraham iski veitsellä alttarille sidottua Iisakia. Sitten Jumala antoi tilalle pässin, joka oli tarttunut sarvistaan pensaaseen. Abrahamin ei lopulta tarvinnut luopua pojastaan. Jumala itse kuitenkin teki niin. Hän antoi ainoan poikansa uhriksi Golgatan ristillä. Jeesus tiesi myös itse, mikä häntä odotti, ja suostui siihen, vaikka joutui kärsimään kaiken sen pelon ja tuskan. Jeesuksen kärsimyksellä ja kuolemalla oli valtava merkitys koko ihmiskunnalle, koska kuolemallaan Jeesus avasi meille kaikille tien taivaan riemuun. Hän kuoli meidän puolestamme. Eikä meidän tarvitse muuta kuin ottaa Jeesus vastaan sydämeemme. Niin helppoa se on. Suosittelen!

Merja Eloranta