Viimeisten viikkojen aikana olen elänyt monia epävarmuuden hetkiä. Lääkärin lausunnon odottaminen on ollut kivuliasta ja loputtoman pitkältä tuntuvaa. Monenlaiset ajatukset ovat pyörineet mielessä, vaikea on ollut keskittyä tähän hetkeen, pelkokin on ollut läsnä, olo on ollut kaukana normaalista. Mitä jos, mitä jos...

Kiitollisena voin tänään kuitenkin sanoa, että lääkärin positiivinen vastaus vapautti elämän lähes entiselleen. Pahin on ohitettu, matka jatkuu. Jatkuu niin kauan kuin sen on tarkoitus jatkua.

Edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa asiat pelkistyvät. Omat voimat ja kyvyt menettävät merkityksensä, ne osoittautuvat heikoiksi ja tositilanteessa riittämättömiksi. Omasta mielestä tai sydämen sopukoista ei toivoa tai luottamusta asian hoitumiseen kaiveta. Heikko ja avuton ihminen on elämän suurimpien asioiden keskellä. Sydämestä nousee vain äänetön huokaus: Kuka minua auttaa, kun elämän perusteita koetellaan? Kenen luokse pakenen, kenen puoleen käännyn? Onko epävarmuuden keskellä mitään lopullisesta, pysyvää, mitään varmaa?

Varma on se sana, ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Näin Raamatun mies antaa vastauksen epävarmuuden ja ahdistuksen keskelle. On jotain varmaa, on turva turvattomalle, on suoja pelkäävälle. Se turva on Sana, se on varma pelastus syntisten armahtajassa, Jeesuksessa. Tässä turvassa voi elää peloista huolimatta, elää sittenkin sisäisesti vapaana. Voi kohdata elämän haasteet tietäen, että kaikki on lopulta kuitenkin suuremmissa käsissä. Ei siis huolta, asiat ovat hoidossa, vaikka siihen ei aina edes jaksa uskoa. Ja epävarmuuden aikoina, silloinkin saa hätänsä ja tarpeensa tuoda julki, saa ja voi pyytää apua. Kaikkeen.

Taistele, Herra kanssani, vahvista heikko uskoni. Suo luja toivo, kestävyys, pyhien kärsivällisyys. (virsi 401:4)

Kari Salo