Sakari Ilomäki

Ilmeisesti toisena suomalaisena kuntana Hämeenkyrö on valinnut itselleen nimikkonilviäisen: jokihelmisimpukan eli raakun. Kunnan elinympäristöjohtaja <

– Täkäläiset ihmisetkin kun ovat alkuun ikään kuin kuorensa alla, mutta kun pintaa vähän "rapsuttaa" saa helmen esiin. Kokemukseni mukaan tässä on perää, Asula-Myllynen sanoo.

Kuntastrategiassaan Hämeenkyrö visioi olevansa Pirkanmaan vihreä helmi, jossa luontoarvot ovat kohdallaan ja juomavesi on maan parasta.

– Sikälikin raakku on helmi valinta nimikkonilviäiseksi, Asula-Myllynen sanoo.

Kunnan ympäristötarkastaja Kaisa Pieniluoma sanoo raakun olevan Hämeenkyrölle iso myönteinen asia.

– Toki raakkujen suojelu on myös työllistänyt melkoisesti.

Pieniluoma muistuttaa raakun olevan rauhoitettu laji, johon ei saa kajota.

Virtavesien hiljainen helmi

Veden hiljaisiin lukeutuva jokihelmisimpukka päätyi kulttuuriuutisten otsikoihin, kun hämeenkyröläisen kirjailijan Anni Kytömäen Margarita-romaani palkittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla viime syksynä. Kuoressaan viihtyvän raakku oli yksi romaanin kokijoista ja kertojista.

Kytömäki tietää kertoa, että raakku on valittu Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen nimikkoeläimeksi jo 15 vuotta sitten, mutta nimikkonilviäisen valitsijana Hämeenkyrö on Jyväskylän (hienouurresulkukotilo) ohella ensimmäisiä.

– Hämeenkyrön on luontevaa olla tässä edelläkävijä, sillä jokihelmisimpukat ovat tuoneet kunnalle runsaasti mainetta. Minäkin tulen usein puhuneeksi Hämeenkyröstä ulkopaikkakuntalaisille juuri raakkujen kautta, Kytömäki kertoo.

– Kun kirjailijakeikoillani kerron yleisölle, että Etelä-Suomen erittäin vähiin käyneistä jokihelmisimpukkajoista peräti kolme sijaitsee kotiseudullani, olen itsekin ihmeissäni: mitä olemme tehneet ansaitaksemme tällaisen kunnian?

Kytömäki muistuttaa myös siitä tosiseikasta, että jokihelmisimpukka on erittäin uhanalainen laji myös Hämeenkyrössä.

– Esimerkiksi Pinsiön-Matalusjoen raakkukanta on hyvin heikko.

Sitkeä selviytyjä

Raakkuja on elänyt maapallolla jo 100 miljoonaa vuotta sitten. Laji on selvinnyt massiivisista luonnonkatastrofeista: jopa kuuluisasta asteroidi-iskusta, joka tappoi dinosaurukset sukupuuttoon.

– Käsittämättömästä kestokyvystään huolimatta raakut ovat viimeisten sadan vuoden kuluessa ajautuneet ahdinkoon. Ihmislajin edustajana koen asian hyvin noloksi. Jos liitukaudelta asti planeetan jokia asuttanut otus on meidän aikakaudellamme joutunut pulaan, elintapamme eivät ole häävejä, Kytömäki toteaa.

Nimikkonilviäiseksi kruunaaminen osoittaa, että yhä useammat ihmiset oivaltavat, millainen aarre raakku on. Kun raakut voivat hyvin, koko jokiekosysteemi voi hyvin.

– Simpukat välittävät meille terveiset aikojen takaa ja auttavat meitä ymmärtämään paikkamme osana luonnonhistoriaa ja elämän verkostoa.

– Mielestäni meidän on toimittava niin, että Hämeenkyrön virtavedet voivat tarjota kunnan nimikkonilviäisille jatkossa nykyistä puhtaamman kodin. Luonto muodostuu lajeista, ja lajien katoamiset tekevät kokonaisuudesta heikomman ja alttiin erilaisille vaurioille. Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa - mutta ekosysteemi kyllä tarvitsee sekä raakkuja että muita eliölajejaan, Kytömäki summaa.

Pitäjässä on kolme raakkujokea

Virallisesti raakusta tuli Hämeenkyrön nimikkonilviäinen, kun ympäristölautakunta päätti asiasta 18. toukokuuta. Kyrön luonto ry oli tehnyt esityksen jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) lisäämisestä kunnan nimikkoeliöiden joukkoon.

Perusteluissaan yhdistys toteaa, että Hämeenkyrön alueella virtaavat kolme jokihelmisimpukan kotojokea ovat eteläisen Suomen ainoat kohteet, joissa näiden erittäin harvinaisten ja suojeltujen suursimpukoiden koko elinkierto vielä toimii. Myös raakkuna tunnettu nilviäisemme on erinomainen indikaattorilaji, jonka olemassaolo kertoo asuinvetensä hyvästä tilasta. Ja laajemmin käsitettynä mittaa myös puronsa äärellä asuvan ihmislajin ymmärrystä ja rakkautta luonnon monimuotoisuutta kohtaan.

Puoli tusinaa nimikkolajia

Hämeenkyrön muut nimikkolajit: kasvi: kissankäpälä, kala: kuha, lintu: korppi, nisäkäs: ilves, perhonen: lehtohopeatäplä.