Kirjoittaja on tutkinut Kaipion kylän ja koulun historiaa Rajalan opettajapariskunnan ajalta 1914-1955)

Vuonna 1922 alkoivat Hämeenkyrössä koulujen väliset hiihtokilpailut. Parhaimmillaan hiihdoissa olivat mukana kaikki pitäjän 15 kansakoulua. Tyttöjä ja poikia oli kisailemassa yhteensä jopa yli 200. Kisat pidettiin vuosittain eri kouluilla. 1930-luvulla hiihdettiin useampana vuonna suojeluskuntatalo Honkalan maastossa.

Kisojen järjestelyistä vastasi Hämeenkyrön opettajayhdistys. Palkintoja lahjoittivat yleensä paikalliset pankki- ja kauppaliikkeet. Kisat olivat kuin olympialaiset kuten jutun nimeksi lainatusta Hämeenkyrön Sanomien otsikosta talvelta 1941 näkyy. Vuosien kuluessa paikallislehden kisajutuissa alkoi korostua hiihtotaidon kasvaminen ja odotus kilpahiihtäjien löytymisestä kuten 10. kerran pidettyjen kisojen jälkeen: Hämeenkyröstä tulee rikas kotikasvuisista hiihtäjistä.

Koulunjohtajat mittelöivät keskenään ladulla

Latujen varrella kisailua paremmuudesta kävivät myös koulunjohtajat. Niin tekivät erityisesti Kostulan Matti Lähteenmäki ja Kaipion Artturi Rajala. Kisailu ja sanailu jatkui joskus myös kunnanvaltuuston kokouksissa.

Muita merkittäviä koulunjohtajia olivat Heinijärven Einari Alho ja Kyröskosken Akseli Saarilahti. Alho oli 1910-luvulla ollut aktiivinen Kyröskosken Ponnen yleisurheilija ja hiihtäjä. Hän kirjoitti kouluhiihdoista juttuja Hämeenkyrön Sanomiin. Jossain vaiheessa juttujen kirjoittaminen siirtyi Saarilahdelle, joka ylisti hiihdon isänmaallista ja terveydellistä merkitystä. Vuonna 1950 Saarilahti kirjoitti:

Älkääkä unohtako pojat ja tytöt hiihtää vastakin, sillä se on terveellistä ja voimia antavaa urheilua.

Kaipion koulun ylivoimaa

Kostulan koulu menestyi hyvin alkuvuosikymmenillä, mutta 1940-luvulla Kaipion koulu oli murskaavan ylivoimainen. Kaipion tyttöjen joukkue voitti kuutena vuonna peräkkäin ja pojat neljänä vuonna. Koulun seinälle ilmestyi muun muassa kolme Leo Pahlaman maalaamaa kiertopalkintotaulua.

Monilla kaipiolaisilla oli kouluun pitkä matka. Fyysinen kunto nousi ilman harjoittelua. Muun muassa serkuillani Hollon sisaruksilla edestakainen koulumatka oli noin 12 kilometriä. Sirkka Hollo (Keskinukari), voitti tyttöjen sarjan vuonna 1945 Kyröskosken koululla pidetyissä kisoissa. Nuorempi sisar Aira (Rask), voitti ylivoimaisesti vuonna 1947 Mahnalan koululla. Poikien sarjan voiton Kaipioon toi toisen kerran peräkkäin Reino Rask, Airan tuleva aviomies. Reinon vanhempi veli Jaakko voitti vuonna 1943. Raskin pojilla oli yhtä pitkä koulumatka kuin Hollon tytöillä.

Haastatellessani Kaipion koulun vanhoja oppilaita jokainen on ottanut puheeksi hiihtämisen ja koulujen väliset kilpailut. Moni on vähätellyt omia saavutuksiaan, muistellut hevoskyytiä kisapaikalle, suksien voitelemista, suksirikkoja tai kaatumisia Honkalan mäissä.

Artturi Rajala ei itse ollut ollut kilpaurheilija, mutta hän ymmärsi hiihdon merkityksen sekä koulu- että kansalaiskasvatuksessa. Hiihtomenestyksellä saattoi myös osoittaa, ettei syrjäinen Kaipion koulu ollut mikä tahansa pikkukylän koulu.

Tämä juttu on julkaistu UutisOivassa alunperin 25.1.2018.