Ikaalisten kaupunginjohtajasta tehdyn häirintäilmoituksen mukaan hän on häirinnyt naispuolista alaistaan useita kuukausia.

Vastaavia tapauksia paljastuu säännöllisesti eri työyhteisöistä, mutta silti jokaisella häiriköinnin kohteeksi joutuneella on sama pelko: uskotaanko minua vai leimaudunko itse. Kun kyse on työpaikasta ja toimeentulosta, vain harva uskaltaa nousta puolustamaan itseään ja oikeuksiaan juuri tuon pelon vuoksi.

On liian paljon esimerkkejä, joissa ikävät asiat halutaan lakaista näkymättömiin ja pomon paikalla oleva häiritsijä päästetään livahtamaan kuin se kuuluisa koira veräjästä. Tällöin häiritsijälle annetaan tilaisuus jatkaa toimintaansa seuraavassa paikassa.

Useiden lähteiden mukaan kyse ei Ikaalisissa ole yksittäisestä tapauksesta, vaan häirintää on ollut muuallakin kaupunkiorganisaatiossa. Onko kaupungissa sellainen kulttuuri, että ikäviin asioihin ei haluta puuttua? Jos näin on, tällainen pelon ja piittaamattomuuden ilmapiiri syö koko työyhteisöä, eikä varmuudella auta kehittämään kaupunkia oikeaan suuntaan.

Nyt käsittelyssä olevan häirintäilmoituksen edetessä aluehallintaviraston käsittelyyn, myös kaupunginhallituksen toiminta asetetaan suurennuslasin alle, koska heillä on kaupungin johtavan viranhaltijan osalta esimiesvastuu.

Jokaisen työntekijän pitää voida luottaa siihen, että epäasiallisesta käytöksestä ja vääryyksistä voi kertoa ja niihin puututaan. Jos vaikenemalla halutaan pitää yllä myönteistä kaupunkikuvaa, ollaan enemmän kuin hakoteillä.

Virheitä ja vääryyksiä tapahtuu, mutta terveessä työyhteisössä ne korjataan.