Eräs Ikaalisten Luonto -yhdistyksen jäsen harmitteli, ettei ole tullut tutustuneeksi Ikaalisten kyliin asuttuaan täällä kuitenkin jo pitkään. Tästä syntyi ajatus järjestää retki Haapimaahan.

Kruunun tiliasiakirjojen perusteella Haapimaassa oli vuonna 1540 Viran, Iso-Kirmon, Siurusen ja Vähä-Kirmon talot. Näidenkin sukujen jälkeläisiä sekä myös tilojen nykyisiä omistajia kokoontui nauttimaan hienosta kesäsunnuntaista Viran kauniissa pihapiirissä.

Kylän historiasta kertoi Riitta Vira. Alun alkaen hän tutustui siihen miehensä sukua tutkiessaan. Hän jatkoi harrastustaan keräten tietoa ja kyläläisten muistoja keväällä ilmestyneeseen kirjaansa Haapimaasta. Vira aloitti retkiohjelman kertoen ajasta, jolloin paikalla metsästivät ja liikkuivat saamelaiset. Suomen paikannimistössä esiintyy paljon saamesta johdettuja sanoja, mitä ei valitettavasti ole tutkittu perusteellisesti: paljon jää kunkin olettamusten varaan.

Läheistä kapeaa salmea kutsutaan sekä Sappion- että Ikajanlahdeksi. Molemmat sanat ovat ilmeisesti saamelaista perintöä ja kuvailevat paikan luonteen juuri oikein. Ehkä myös paikalla viipynyt saamelaismetsästäjä jätti nimensä perinnöksi Siurusen suvulle. Janne Vuorinen muutti perheineen kylälle 13 vuotta sitten. Hänen ja hänen vaimonsa Tanja Vuorisen suku onkin peräisin 1600-luvun Haapimaalta. Viran suulissa Vuorinen kertoi sahdin historiasta.

Sahtimaistiaiset maitokannusta ja särjen maineen palautus

Maistiaisia kaadettiin nostalgisesta maitokannusta yli satavuotiaan sahtitynnyrin päältä. Hienoa, kuinka ikivanha sahtiperinne on säilynyt Haapimaassa elinvoimaisena. Tämä sahti maistui raikkaalta ja kepeältä.

Lähiruokamaistiaisia tarjoili myös Katja Isokirmo. Hän valmistaa miehensä kanssa kalasäilykkeitä savustetusta kuhasta, muikusta ja särjestä. Heikki Viitakoski kertoi ammattikalastajan työstä Kyrösjärvellä. Kuuntelijat ihmettelivät, miksi esimerkiksi särjestä puhutaan roskakalana, vaikka siitä valmistetaan tällaista herkkua. Kyrösjärven vedenlaatu on parantunut, kun fosfori on vähentynyt juuri esimerkiksi särkeä ja pientä kuhaa kalastamalla. Kotimaisen villikalan syönti on oikea herkuttelijan ympäristöteko.

Retken lopuksi Juhani Vira vei osan ryhmästä vielä tutustumaan Nuottakalliolle, jota ennen nimitettiin Helkakallioksi. Ei ole vahvistettua tietoa, vaikka nimi siihen vahvasti viittaakin, että siellä olisi aikoinaan vietetty helkajuhlia. Nuorison tanssipaikka kallio toki oli ollut ja kylän pikkupoikien suosima onkipaikka vielä Jouko Oksjoen lapsuudessa.