Ympäristökriisiä käsitteleviä keskusteluja seuratessa joutuu jatkuvasti huomaamaan, että ongelmia pyritään hallitsemaan niitä yksinkertaistamalla.

Yksi esimerkki on ympäristökysymysten taloustieteellistäminen typistämällä ne yhteen muuttujaan, CO2. Se vie ratkaisuja väärään suuntaan. Synninpäästöä haetaan lupaamalla toinen toistaan epämääräisempiä kompensaatioita. Mäntyjä istuttamallako lukemattomat lajit heräävät sukupuutostaan tai harvinaiset mineraalit palautuvat maaperään?

Luonto on monimutkainen systeemi, jota ei voida hallita hiilidioksidipäästöjen ja -nielujen välisellä nollasummapelillä.

Huomio kohdistuu usein näyttelijöihin

Viime vuosina on onneksi alettu yhä enemmän ja enemmän puhua luonnon monimuotoisuudesta. Ihmisten toiminta näet kaventaa luonnon lajiston elinympäristöjä, mikä edesauttaa ilmaston lämpenemisen myötävaikutuksella käynnissä olevaa sukupuuttoaaltoa.

Luonnon monimuotoisuudesta puhutaan kuitenkin yleensä oikeastaan vain biodiversiteetin synonyyminä. Monimuotoisuuteen kuuluu muutakin. Biodiversiteetti tarkoittaa elollisen luonnon monimuotoisuutta, elonkirjoa, mutta myös eloton luonto voi olla monimuotoinen. Ja yhtä tärkeä.

Geodiversiteetti on noussut biodiversiteetin rinnalle monimuotoisuudesta puhuttaessa, toistaiseksi kuitenkin vasta tutkijoiden puheissa. Toivottavasti geodiversiteetti tulee kuitenkin pian tutuksi myös suurelle yleisölle biodiversiteetin tavoin.

Geodiversiteettiä voidaan ajatella luonnon näyttämönä. Huomio kohdistuu usein näyttelijöihin eli eliölajistoon, mutta ilman näyttämöä ei olisi näytelmää. Tämä näytelmä vaikuttaakin nykymenolla tragedialta.

Kestävämpiä tuotteita osattaisiin tehdä

Jääkauden muovaamia harjuja tai ainutlaatuisia ekosysteemeitä ylläpitäviä soita ei sellaisenaan saa enää takaisin, kun ne kerran on käännetty nurin.

Ilman geodiversiteettiä ei toisaalta nykyisenlainen elämä saati teknologia olisi mahdollisia. Pelkästään kännykän rakentamiseen tarvitaan kymmeniä erilaisia, harvinaisiakin mineraaleja, sähköautosta puhumattakaan. Ilmiselvä johtopäätös on, että suurin ongelma on tarpeeton kulutus.

Toisaalta kuluttajat voisivat vaatia kestävämpiä tuotteita. Valmistajat osaisivat kyllä tehdä pidempiaikaisia laitteita niin halutessaan, mutta eihän se olisi hyvää bisnestä.

Geodiversiteettiä tulee ymmärtää, jotta emme tietämättömyyttämme tekisi mitään peruuttamatonta.

Geodiversiteetiltään arvokas kohde on mahdollisimman monimuotoinen ympäristö tai sitten yksittäinen merkityksellinen tai harvinainen kivilaji, mineraali, muodostuma tai maisema. Sellainen kuin vaikkapa Grand Canyon.

Tai sitten suomaaksi muuttunut muinainen poimuvuoristo!

Lauhanvuoren–Hämeenkankaan liittyminen Unescon Geopark-verkostoon vuosi sitten kertoo alueen olevan geodiversiteetiltään korvaamaton. Alueen suot sekä jääkauden muovaamat harjut ja kankaat ovat leimallista suomalaista maisemaa.

Geopuiston tarkoituksena onkin tallentaa ja välittää puiston geologista sekä kulttuurista historiaa. Tämän syksyn retkikohdetta valitessa kannattaakin vaihtoehdoksi nostaa Jämijärveltä luoteeseen avautuva kahden kansallispuiston geopuisto. Siellä voi syventää ymmärrystään luonnon moniulotteisesta systeemistä.