Tänä syksynä F.E.Sillanpään lukion eräopintojakso toteutettiin Lapissa. Kohdetta valitessamme vertailimme Lapin retkeilykohteita ja kansallispuistoja sekä pohdimme käytettävissämme olevaa aikataulua, sillä retkeen oli mahdollisuus käyttää vain viisi päivää. Lopulta kohteeksemme valikoitui Napapiirin retkeilyalue, joka koostui retkeilyalueesta ja Vianaavan–Korva-aavan luonnonsuojelualueesta. Reitti oli hyvien kulkuyhteyksien päässä ja sen pituus aikatauluun sopiva. Pituutta valitsemallemme reitille kertyi 20 kilometriä. Reitillä oli myös erilaisia kulttuurialueita ja luontokohteita, kuten suoalueita, kangasmetsiä ja vesistöjä. Se oli hyvä ja monipuolinen kohde meille.

Lähdimme matkaan yöjunalla Parkanosta ja olimme perillä Rovaniemellä seuraavana aamuna kymmenen maissa. Rovaniemeltä hyppäsimme rinkkoinemme bussiin, joka vei meidät 25 kilometrin päähän Vikakönkään pysäkille. Siitä suuntasimme retkeilyreitillemme Könkäiden polulle. Polku yhdisti aikoinaan entiset Vika- ja Vaattunkikönkäiden tukinuittopaikat. Ylitimme Raudanjokeen kuuluvan Vikakönkään kuohuvan kosken rippusiltaa, Ystävyyden siltaa pitkin ja jatkoimme matkaamme kohti Kaltion laavua, jossa pidimme ensimmäisen evästauon. Eväspaikan luona olevasta lähteestä tarttui mukaan onneksi myös puhdasta vettä, koska seuraavan kerran juomapulloja pääsi täyttelemään vasta pitkän matkan päästä. Tutustuimme metsän kerroksiin sekä paikalliseen kasvillisuuteen. Jatkoimme hitaasti 80 metrin nousua Vaattunkivaaran näkötornille.

Matkalla Vaattunkivaaran näkötornille retkeläisten matkaa painoi rinkkojen lisäksi väsymys. Heikot yöunet junassa ja jyrkät nousut matkan varrella kipristelivät pohkeissa, mutta kauniit maisemat, kuten kangasmetsät ja niiden 450-vuotiaat uljaat männiköt loivat meihin uskoa. Ystävyyden vahvat juuret kevensivät rinkkoja kuin ilmapallot. Pumpulimaiselle sammalmatolle saattoi aina käydä lepäämään. Raikas ilma ja tukeva rinkka selässä pitivät tunnelman latvoissa.

Näkötornilta avautuivat todella hulppeat, useiden kilometrien päähän ulottuvat maisemat. Sivilisaatio oli hävinnyt kauas horisonttiin. Siellä pääsimme treenaamaan myös kielitaitoamme, kun australialaiset turistit tekivät meille kiperiä kysymyksiä suomalaisesta koulusta.

Reissu jatkui läpi Niittykulttuuripolun, Vaattunkilammen ja Kivalonaavan kohti ensimmäistä yöpymispaikkaamme Karhukumpua. Suot olivat saamassa todella runsaan karpalosadon, mutta nyt marjat olivat vielä raakileita.

Ensimmäinen yö on ohi ja toinen vaelluspäivä alkamassa. Karhukummussa uni maistui rankan vaelluksen ja illalliseksi pitkään haudutetun italianpadan ansiosta. Osa nukkui teltassa, osa laavussa. Aamulla trangia-pikapuurojen ja kahvien jälkeen matka jatkui kohti toista telttapaikkaamme Sortovaaraa. Könkäsaaressa kiersimme infotauluin opastetut kasvi- ja sienipolut. Ylitimme Raudanjoen pariin kertaan ja saimme ihailla Vaattunkikönkään huimia kuohuja. Täytimme vesipullomme raikkaalla vedellä. Edessä oli taas pitkä ja raskas nousu pitkin Könkäänvaaran polkua kohti uutta näköalapaikkaa. Sen jälkeen laskeuduimme alas Makialammen rantaan, ylitimme suon pitkospuita pitkin ja saavuimme vihdoin Sortovaaraan. Loppupäivä menikin illallista laittaessa ja telttoja kasatessa. Lainasimme yhden teltoistamme retkeilijöille, jotka olivat unohtaneet oman telttansa kotiin. Otimme vielä veitsen vuolemiskisan, mutta voittajaa ei saatu millään konstilla selville. Niin tasaväkisiä olivat veistokset.   

Pöllön huhuilu kantautui koko Könkäänvaaran alueelle. Viimeisenä eräilypäivänä päätimme leikkiä villielämää. Beef jerky tuoksui tuulessa, kun reissun muutamat nopeat etenijät ajattelivat jo etukäteen päihittävänsä perässämatelijat, mutta yllättyivät. Könkäänvaaran bussipysäkille saapuessaan he olivatkin itse viimeisiä. Jälleen tämä maksoi sankareille päivän ylpeilyt.

Bussimatka oli odotettu. Oravapatsaat ja pitkospuiden määrä tekivät tästäkin vaelluspäivästä antoisan. Saavuimme bussilla takaisin Rovaniemelle iltapäivällä noin kello 13. Pysäkiltä lähdimme kaupunkivaellukselle kohti majapaikkaamme. Hämeenkyrön Leijonat rahoittivat avokätisesti majoituksemme. Olemme siitä heille kiitollisia. Perillä majoituimme huoneisiimme ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Alkuillasta kävimme ihastelemassa tiedekeskus Arktikumia, jossa olivat pysyvinä näyttelyinä Suomi jäämeren rannalla, Pohjoiset keinot sekä lisäksi Arctic Seasons-lyhytelokuva. Sisäänpääsy oli ilmainen, koska siellä sattuivat olemaan avoimet ovet osana Rovaniemi-viikkoa.

Illalla kävimme iltakävelyllä ihastelemassa Kemijoen ylittävää Jätkänkynttiläsiltaa. Silta sijaitsee hiukan Ounasjoen ja Kemijoen yhtymäkohdasta alavirtaan. Tiesittekö, että Rovaniemi Lapin pääkaupunki on pinta-alaltaan Suomen ja jopa Euroopan suurin kaupunki?

Seuraavana aamuna söimme majapaikassamme hyvän aamupalan ja kävelimme rautatieasemalle, josta nousimme junaliikennettä korvaavaan bussiin. Bussi vei meidät Ouluun, jossa vaihdoimme junaan. Junassa pelasimme korttia, kuten Lapin henkeen kuuluvaa ”Nils Aslakkia” ja muistelimme mennyttä reissua.

Jutun kirjoittivat F. E. Sillanpään lukion eräopintojakson osallistujat.