Nyt on se aika, jolloin kaikki kuntavaaliehdokkaat ilmoittautuvat lapsiperheiden ja lasten etujen puolustajiksi. Hienoa! Toivotaan, tämä palo säilyy vaalien jälkeenkin päättäjiksi valittujen sydämessä. Varhaiskasvattajana itseäni koskettaa se, miten kunnassa on järjestetty varhaiskasvatuspalvelut. Onko se lyhytnäköistä eurot edellä menoa vai pitkäjänteistä tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa. Lapsi voi saada hyvää hoitoa ja huolenpitoa, mutta se ei ole sama kuin laadukas varhaiskasvatus. Laadukas varhaiskasvatus on tavoitteellista lapsen kasvun ja kehityksen tukemista lapsen hoidosta ja huolenpidosta tinkimättä.

Tutkimusten mukaan Suomen kunnissa on kaksi tapaa suhtautua varhaiskasvatukseen. Toisille päättäjille varhaiskasvatus on vain vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana tai toiset pitävät varhaiskasvatusta tärkeänä tulevaisuuteen satsauksena. Tämä katsantokanta on myös vedenjakaja taantumuksellisten ja edistyksellisten kuntien välillä. Tunnetusti laadukas varhaiskasvatus on edullisin tapa ennaltaehkäistä lasten syrjäytymistä ja tasoittaa koulupolkua. Varhaiskasvatuspalvelut ovat myös niitä lapsiperheiden ensimmäisiä kokemuksia kunnan palveluista.

Varhaiskasvatuksessa, jos missä, pitää paikkansa sanonta – sen minkä taakseen jättää edestään löytää. Ihmiselämän alku on lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeää, siksi juuri niihin on mielekästä panostaa. Ei ole siis yhdentekevää, miten kunnan päättäjät arvostavat varhaiskasvattajia ja millaista varhaiskasvatusta kunnassa tehdään. Se työ mitä ammattilaiset tekevät varhaiskasvatuksen arjessa ei ole merkityksetöntä. Onko kunnan päättäjillä kiinnostusta lapsiperheiden hyvinvointia kohtaan, vai jääkö kaikki vain sanan helinäksi? Uskon nimittäin, jokaisen vanhemman allekirjoittavan, että lapsen hyvä päivä varhaiskasvatuksessa heijastuu suoraan koko perheen hyvinvointiin.

Eeva-Liisa Juurijärvi