Elämme valintojen maailmassa. Toiset valinnat ovat kriittisiä ja muovaavat elämämme kulkua, toiset ovat merkitykseltään toisarvoisia. Kevät toi mukanaan jälleen vaikeita valintoja erityisesti nuorille, kun peruskoulun päättävät hakeutuivat toisen asteen oppilaitoksiin, ja toisen asteen opiskelijat puolestaan lähettivät hakemuksensa korkeakouluihin, allekirjoittanut mukaan lukien. Tällä vuodella on kuitenkin täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneille merkityksellinen leima: moni pääsee vaikuttamaan ensimmäistä kertaa yhteisiin asioihin, sillä vaalit kolkuttavat ovella.

Aivan, vaikka kuntavaaleja onkin lykätty huhtikuusta kesäkuulle, ne lähenevät kovaa vauhtia. Monet meistä pohtivat vielä omia poliittisia kantojaan ja ehdokkaitaan vaalien lähestyessä. Väitän, että nuorilla on tässä eniten työtä, sillä suhteellisen lyhyen maanpäällisen taipaleemme aikana ei välttämättä ole jäänyt aikaa pohtia omia arvoja, saatika muodostaa omaa puoluekantaa. Äänestämistä ei kuitenkaan sovi jättää tämän takia välistä, kun siihen on mahdollisuus.

Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti Hämeenkyrössä oli vaivaiset 56,3 prosenttia, eli äänestäneitä oli hieman yli puolet suhteessa äänioikeutettuihin, Ikaalisissa äänestysaktiivisuus oli puolestaan 65,0 prosenttia. Nuorten osuus äänistä ei todennäköisesti ollut kovin suuri, kun valtakunnallisella tasolla 18–24-vuotiaista vaivaiset joka kolmas vaivautui vaaliuurnille. Luku on hälyttävän pieni ja sitä olisi saatava nostettua kesällä.

Tarkoitukseni ei ole saarnata ja soimata elitistin elkein ikätovereitani siitä, että he muka laiminlyövät kansalaisvelvollisuutensa ja saattavat demokratian häpeään jättämällä äänestämättä – jätän sen itseään asiantuntijoiksi kutsuville. On yleistä tietoa, että kunnan hallinto vaikuttaa nuorten silmissä etäiseltä laitokselta, jonka kokoonpanoon ei oikeasti voi vaikuttaa.

Totuus on kuitenkin se, että kunnan organisaatioiden päätökset vaikuttavat meidän jokaisen elämään. Otettakoon kuntien valtaoikeuksista esimerkiksi kunnallisveroprosentin päättäminen sekä kulttuuri-, virike- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Olisi totuuden halventamista väittää, etteikö suppeassa esimerkissäni esittämät huomiot vaikuta meidän jokaisen elämään. Kunnan hallinnon etäisyys ei siis ole enää validi syy jättää äänestämättä.

Pienissä kunnissa pienikin äänimäärän lisääntyminen näkyy äänestysprosentissa. Siksi rohkaisenkin erityisesti nuoria äänestämään kesäkuun 13. päivänä, jotta voimme toimia suunnannäyttäjänä muulle Suomelle siitä, miten me otamme vastuuta yhteisten asioiden kantamisesta samoin kuin haluamme ottaa vastuuta omista asioistamme. Ja mikäli tämä ei ole riittävä veruke, niin tartutaan sitten kevytmielisyyksiin; voimme nimittäin kehuskella naapurikunnille siitä, että me olemme heitä vastuuntuntoisempia. Ja juuri vastuuntuntoisuudesta äänestämisessä on pohjimmiltaan kyse.

Kirjoittaja on työharjoittelussa UutisOivassa.