Ystävyydessä ja yhteisöllisyydessä on paljon samaa

Pääkirjoitus 13.2.2020

Perjantaina vietetään jälleen ystävänpäivää. Monelle se tarkoittaa ystävien ja läheisten muistamista kortilla, suklaalla tai vaikkapa sydänleivoksella. 1980-luvulla Suomen rantautunut perinne on vähitellen lyönyt itsensä läpi niin, että suurin osa ihmisistä ainakin tietää perinteestä, vaikkei itse vaaleanpunaisen teemapäivän vietosta innostuisikaan.

Ystävyyden ja ystävien merkityksestä puhutaan paljon. Ystävät ovat niitä, jotka tukevat murheiden hetkellä ja riemuitsevat kanssasi ilon ja onnen kohdatessa. Osalla ihmisistä ystäviä on paljon, ja heitä on kertynyt eri elämänvaiheista, mutta ei läheskään kaikilla.

Varsinkin moni vanhus kokee yksinäisyyttä, kun omat, tutut ystävät ovat jo edesmenneet tai kadonneet maailman tuuliin. Parhaillaankin esimerkiksi Hämeenkyrön vapaaehtoiset Rönsy ry etsii ystävää ja ulkoiluapua useammallekin kotona asuvalle ikäihmiselle. Aivan samaa tarvetta on myös muissa seutumme kunnissa.

Ystävänpäivän alla onkin hyvä miettiä, olisiko itsellä mahdollisuutta antaa aikaa jollekulle juttukaveria kaipaavalle yksinäiselle. Yksinäisen ystäväksi ryhtyminen on arvokas teko, joka useimmiten antaa hyvää mieltä molemmille osapuolille.

Yhteinen vastuu esimerkiksi yksinäisistä vanhuksista on samalla osa yhteisöllisyyttä, jonka häviämisestä on viime vuosina paljon puhuttu. Yhteisöllisyys ja sen vaaliminen on asiana yhtä arvokas kuin ystävyys.

Yhteisöllisyyttä on ystävyyden tapaan montaa lajia. Osan yhteisöistään jokainen voi valita itse: luontevan yhteisön voi löytää taiteen, urheiluseuran tai eläkejärjestön toiminnan myötä. Oman kunnan tai kylän yhteisöllisyyttä puolestaan voi jokainen omalta osaltaan rakentaa. Yhteisöllisyyttä on yhtä lailla ylimääräisten omenien jakaminen naapureille kuin naapurin mummun kauppakassin kantaminen tai hölmöyttään häiriköivien nuorten ojentaminen.

Yhteisöllisyys on asia, jonka toivoisi ainakin täällä maalla nousevan uuteen kukoistukseen. Hyvään yhteisöllisyyteen kuuluu toisten huomioiminen, auttaminen ja osallistuminen ilman oman edun tavoittelua. Yhteisö on ystävän tavoin tukena murheissa ja rinnalla iloissa. Ystävänpäivän ohessa voitaisiinkin ehkä viettää myös yhteisöllisyyden päivää?

 

Katri Linnikko

päätoimittaja