Viimeisen päälle suunniteltu

Arki iski paistinpannulla päin naamaa.

Töihin paluusta äitiysloman jälkeen pidettiin etukäteen monta pienperhepalaveria: sinä viet lapsen päiväkotiin, minä haen. Maanantaina muskari, tiistaina oma harrastus. Keskiviikkona sinä teet pidemmän työpäivän, perjantaina minä. Aamuisin kuntosalille, iltaisin lenkille.

Alkuviikosta linssikeittoa ja loppuviikosta kasvismakaronilaatikkoa. Säästökohde: ilmalämpöpumppu. Sinä pakkaat vauvan repun ja minä pesen vaatteet. Sunnuntait varattu siihen, että varaavaan takkaan laitetaan tuli (heti kun se taas vetää) ja pesitään sohvalla kehittävien kirjojen kanssa. Suunnitelmat ihanasta, kiireisestä arjesta viimeisen päälle ja silti iski suoraan päin pläsiä, se arki, ruostumattomalla teräksellä ja niin lujaa, että nenä tuntui menevän sijoiltaan.

Koska flunssa, päiväunikriisit ja yliväsynyt taapero, sänkyyn pissaamalla protestoiva kissa. Pihatalkoot, marja-aika, potalle opettelu, uhmakausi. Kengät hajoavat, laskut unohtuvat, yllättävä työmatka ja toinen. Lapsi päättää, että äiti ei saa halata jos kerran lähtee töihin. Työhuoneen hajonnut patteri, toinen flunssa, neuvola ja ravitsemusterapeutti (lapsen, varmuuden vuoksi, katso kohta: linssikeitto ja kasvismakaronilaatikko). Kaksi viikkoa pikajuoksua paikasta toiseen syysmyrskyssä, aivan kuin ei olisi saanut kunnolla vedettyä keuhkoihinsa henkeä koko aikana, vaikka töissäkään ei edes ollut erityisen kiire.

Sunnuntaina pesukoneessa jyllää kolmatta kertaa tällä viikolla kissan protestoimia peittoja. Käperrymme kaikki kolme saman viltin alle, flunssaisina ja loppuunrutistettuina, epäkehittävä lastenohjelma televisiossa. Yksivuotias painaa pienen pullean poskensa vuorotellen minun ja isänsä poskea vasten ja huokaa syvään, antaa silmiensä valua kiinni.

Takassa palaa tuli.

Nina Ylinen