Vihdoinkin löytyi valokuva

Keskusasema oli viisi kilometriä pitkän ilmaradan puolivälissä. neljä viiden tonnin painoista betonipunnusta piti kannatuvaijerit kireällä. Aseman ohi kulkiessaan kuupat ohjattiin vaijerilta kulkemaan kiskoa pitkin. Kuupan kulkuääni muuttui kiskolla kulkemisen matkan aikana. Kuvan löytyminen palautti lapsuudenmuistoni eläviksi.

mielipidekirjoitus pirkanmaa hämeenkyrö ikaalinen jämijärvi viljakkala

 

 

Minulta on vuosien varrella, viimeksi alkuvuonna, useaan kertaan kysytty tietojani Hammaren co/Kyro Oy Vaivian turpeennostosta ja turpeen kuljetukseen käytetystä ilmaradasta. Olihan ilmarata koulutieni varren oleellinen osa ja Vaivian suo usean vuoden ajan minunkin kesätyöpaikkani. Aina kun kyseltiin, tein paljon töitä löytääkseni valokuvan ilmaradan keskeisestä rakenteesta ja sen keskusasemasta. Olin jo hyväksynyt ajatuksen, että kuvaa kohteesta ei ole olemassakaan, kunnes se yllättäen putkahti esiin Jorma Lehtosen valokuva-albumista. Kysymyshän ei ole vähäpätöisestä asiasta: olihan konstruktio aikoinaan Euroopan pisin ilmarata.

Monet vanhat teollisuuspaikkakunnat ovat profiloituneet ja löytäneet omat vahvuutensa aikojen muuttuessa. Mänttä on löytänyt sen kuvataiteesta, Valkeakoski jalkapallosta ja Verla koko tuotantoprosessinsa historiasta. Omat menestystarinansa muodostavat myös monet vanhat ruukkipaikkakunnat kuten Fiskars, Billnäs, Leineperi ynnä muut.

Mitä jää mieleen Kyröskoskella vierailijalle? Mikä on Kyröskosken profiili? Ehkä tori, joka on kauttaaltaan mustien autonrenkaan jälkien kuvioima. Taikka kauppojen näyteikkunat, joiden kyltit kertovat myytävänä tai vuokrattavana olemisesta. Tai ehkä roskien täyttämät kadunvarret.

En ole ainoa, joka on pohtinut Kyröskosken nykyistä alennustilaa ja sen syytä. Olisiko mitään tehtävissä? Vanhat tehtaan omistajasuvut aikoinaan halusivat olla mukana kunnallisessa päätöksenteossa, ja heidän edustajiaan olikin aina päättävissä pöydissä. Nykyistä pörssiyhtiötä ei kiinnosta ympäröivän yhteisön kunnallispolitiikka ja sen toiminnan ainoa tarkoitus on tahkota omistajilleen rahaa. Tätä muutosta eivät kyröskoskilaiset ole aikoinaan havainnoineet.

Yksi osa profiilin nostoa olisi voinut olla Kyröskosken markkinoiminen paikkana, jossa on ollut Euroopan pisin ilmarata. Vahinko vain, että kaikki rakenteet ovat hävinneet. Kuvassa vielä näkyvät punnukset on haudattu paikalleen, joten kaivamalla ne esiin saisi pystytettyä jonkinlaisen monumentin.

Toinen täky olisi kosken täysipainoinen hyödyntäminen. Miksi se ei onnistu täällä, kun kerran Imatrakin on vähemmän vaikuttavan koskensa kanssa tunnettu valtakunnan tasolla asti? Muutama vuosi sitten toimineella työryhmällä, jossa itsekin olin mukana, oli idea ja käsikirjoitus uudenlaisia koskinäytöksiä varten. Totesimme, että vuodesta toiseen samanlaisena toistuva luennointi kosken syntyhistoriasta ei jaksa kiinnostaa. Vaihtelevampiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla. Ideamme toteutuminen kaatui 500 euron vuotuiseen palkkioon esiintyvien taiteilijoiden kulukorvauksista.

Kyröskosken ja koko pitäjän pelastaja ja uuden profiilin luoja on kuitenkin kohta kunnan sydämen, keuhkot ja sielun lävistävä uusi väylä. Sitä pitkin kelpaa pohjanmaalaisten köröttää. Matka-ajassa säästyy muutama kymmenen sekuntia.

Esitänkin että jätetään kantokasat paikoilleen. Niiden takaa kirkonkyläläiset ja koskilaiset voivat tirkistellä toisiaan nyt, kun metsän puut on kaadettu.

Imagon luominen on usein pitkäjänteistä työtä, eikä se läheskään aina onnistu. Saatua imagoa on myös jatkuvasti päivitettävä. Sen menettäminen on paljon helpompaa kuin luominen.

 

Ahti Lindberg

 

Lähetä oma mielipiteesi UutisOivan sivuille! Ota meihin yhteyttä sähköpostitse toimitus@oivaseutu.fi tai lähetä tekstiviesti tai WhatsApp-viesti numeroon 044 082 0040.