Vieläkö soi harmonikka?

Sata-Häme soin tilanne on kriittinen. Velkaa on kertynyt raskas potti, tärkeät tulovirrat ovat ehtyneet ja pelastajaksi haetaan kaupunkia, kuten monta kertaa aikaisemminkin. Maanantaina Omalla Tuvalla nähdään ja kuullaan, miten paljon ylimääräiseen kokoukseen kokoontuvat valtuutetut ovat kaupungin rahapussinLiisa Raipala toimittaja nyörejä raottamassa. Päätös on kiperä, kun kaupungin talous on vuoden aikana ehkä vähän yllättäenkin tiukentunut.

Kokouksen lopputulosta on vaikea mennä arvailemaan, mutta parista asiasta voi olla varma: tulossa on vilkasta ja ehkä värikästäkin keskustelua, ja puheenjohtaja pääsee nuijimaan päätöksen vasta äänestyksen jälkeen. Ja hyvä niin, kuten kaupunginjohtaja Kari Tolonenkin sanoi, että demokratian kannalta asiasta on hyvä saada mahdollisimman laajan päättäjäjoukon päätös.

Joka tapauksessa paikkakunnalta tuntuu löytyvän henkeä ja tahtoa juhlien jatkolle tulevaisuudessakin. Juhlille ollaan valmiita antamaan jopa rahaa. Lisäksi ollaan kokoamassa ihmisiä yhteen ideoimaan, miten juhlien perinne voisi saada jatkoa, jos nykyinen Sata-Häme Soi ry päätyy konkurssiin. Olen muutamaankin kertaan kuullut ja nimenomaan myönteisessä sävyssä puheita ”ikaalilaisesta itsepäisyydestä”. Voisiko tästä paikallisesta alkuvoimasta nyt syntyä jotain sellaista, jonka voimalla harmonikka soi ensi kesänäkin, kävi yhdistykselle miten tahansa?

Festivaalipuistosta oli viime kesänä tehty kotoisa pöytineen ja riippumattoineen. Pelkkä tunnelma ei tuo rahaa, joten jos harmonikkajuhlat onnistutaan ensi kesänä kokoamaan kasaan, tarvitaan perusteellista uudistus- ja karsintatyötä.

Tosin ehkä joku optimisti osaisi nähdä tämänkin mahdollisuutena: saadaanko pakon edessä aikaan jotain ihan uutta, tämän päivän ihmistä uudella tavalla puhuttelevaa.

Liisa Raipala