Vanha kauppala oli aikansa erikoisuus

vanha kauppala ikaalinenKuva: Ikaalinen-Seuran arkisto Hienosti pukeutunutta herrasväkeä, vasemmalta V.R. ja Emmi Hietalahti. V.R. Hietalahti toimi oli Ikaalisten yhteiskoulun rehtorina vuodet 1907–1917 ja osallistui myös kauppalan asioitten hoitoon.

IKAALINEN. Ikaalisiin syntyi vuonna 1858 koko valtakunnan mittakaavassa erikoisuus: epäitsenäinen kauppala osaksi Ikaalisten pitäjää.
Keisari Aleksanteri II pyrki uudistamaan yhteiskuntaa ja taloutta, ja tässä yhteydessä hän halusi perustaa Suomeen uusia kaupunkeja. Koska kaupunkien kauppapaikat olivat kaukana, myös Ikaalisissa paikallisesti haluttiin kaupungin tai kauppalan asemaa. Keisari lopulta kuitenkin katsoi, että Ikaalisiin riittää kauppala. Epäitsenäinen asema sillä säilyi aina vuoteen 1972, jolloin koko Ikaalisista tuli kauppala.

 

Kuva: Ikaalinen-Seuran arkisto
Urheilukilpailut vanhalla urheilukentällä, joka oli nykyisen pesäpallokentän paikalla.

Kauppalan ensimmäisen asemakaavan Turkin talolta ostetulle maalle laati lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz vuonna 1858. Ruutukaavassa tontteja oli tässä ensimmäisessä vaiheessa 33. Jo tähän ensimmäiseen kaavaan kuului myös nykyinen Turkinpuisto ja puistokatuja. Alkuun Turkinpuisto oli perunapeltona. Vuosisadan vaihteeseen mennessä puisto kasvoi kookkaaksi kasvaneita lehmuksia, koivuja ja vaahteroita. Myös tonteille oli paloturvallisuuden vuoksi istutettava puita.

Asemakaavan laajennukset Keturin ja Alasen tilan maille laati ikaalilaissyntyinen Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer.

 

vanha kauppala paimen ikaalinen

Kuva: Ikaalinen-Seuran arkisto
Saara Tuomaantytär eli Paimen-Saara paimensi kauppalaisten lehmtä laitumelle ja takaisin kotiin 25 vuoden ajan vuoteen 1914.

Kauppalan oma paimen

Kauppalaan alkoi syntyä kauppaliikkeitä. Vanhin tähän päivään asti niistä säilynyt rakennus on Eräsen kauppatalo kaupunginvirastoa vastapäätä. Ensin siinä toimi Otto Pahlmanin apteekki. Kauppalaoikeuksien saamisen ehtona oli ollut apteekkari, ja Pahlman muutti ensin pitäjän puolella toimineen apteekkinsa kauppalaan talon valmistuttua 1862.

Merkittävä samassa kauppatalossa toiminut kauppias oli sekatavarakauppias G.N. Eränen. Myytävänä oli ruoka- ja taloustavaroita suolasta, sokerista ja jauhoista kankaisiin, kenkiin ja maatalouskoneisiin. Kauppamatkoja Pietariin tehneen Eräsen kerrotaan tuoneen mukanaan Ikaalisten ensimmäisen haitarin. Hänen matkassaan kulki myös kasvierikoisuuksia kasvatettavaksi kauppalan rouvien puutarhassa.
Elo oli varsin maalaista kauppala-asemasta huolimatta. Tonteilla oli puutarhoja, ja niillä pidettiin kotieläimiä: paria lehmää, hevosta, sikoja ja kanoja. Kauppalan poliisisäännössä myös muistutettiin, ettei eläimiä saanut päästää kaduille, toreille tai yleisille paikoille vapaana kävelemään.

Kesällä lehmien piti päästä laiduntamaan, ja vuosikymmenien ajan kauppalan pestaamana toimi paimen, joka kuljetti lehmät aamulla laitumelle ja taas illaksi kotiin lypsylle. Pitkäaikaisin paimen oli Saara Tuomaantytär eli Paimen-Saara, joka hoiti tehtäväänsä 25 vuoden ajan, vuoteen 1914 asti. Kotieläimiä kauppalalaisilla oli vielä sotien jälkeenkin.

 

 

Oma teurastaja, käräjäkirjuri ja nahkuri

Väestöltään kauppala oli pieni. Vuonna 1905 asukkaita on laskettu olleen noin 215. Kaupankäynti oli vapautunut kaupunkien ja kauppaloiden ulkopuolella, eikä Ikaalisten kauppalasta kehittynyt toivotunlaista kauppakeskittymää.

Kauppalalaisten joukkoon kuului erilaisia sosiaalisia ryhmiä. Virkamiehiin vuonna 1905 kuuluivat kruununvouti, kruununnimismies, kihlakunnantuomari, maanmittareita, läänineläinlääkäri, koulunjohtaja, käräjäkirjurit ja postinhoitaja. Liikemiehiä olivat kauppiaat, apteekkari ja ajurit. Käsityöläisiin kuuluivat kello- ja kultasepät, nahkuri, valokuvaaja, maalari, teurastaja ja leipurinsälli.
Virkamiehiä yhdisti ruotsin kieli, jota he käyttivät keskinäisenä seurustelukielenään. Paikkakunnalle tuli virkamiesten mukana myös ruotsinkielistä palvelusväkeä. Nuorempi polvi osasi suomea jo paremmin, ja he käyttivät sitä monesti keskenään. Moni heistä kävi myös suomenkielisen oppikoulun. Sellainen saatiin paikkakunnalle vuonna 1902, ensimmäisenä Suomen maalaisoppikouluna.

 

Kuva: Ikaalinen-Seuran arkisto
Ikaalisten ensimmäinen kylpylaitos valmistui vuonna 1884 Kyrösjärven rantaan Toivolansaareen vievän tien kupeeseen.

Kaksikielisessä kauppalassa katujen nimet merkittiin sekä suomen että ruotsin kielellä. 1900-luvun alussa venäläistämistoimien aikaan tuli määräys merkitä nimet myös venäjäksi. Vuoden 1905 suurlakon aikaan katukilpien venäjänkieliset kadunnimet oli erään yön aikana peitetty sotkemalla ne tervalla. Tekijöiksi epäiltiin yhteiskoulun vanhimpia poikaoppilaita.

Myöhemmin koulupoika Valtteri Mäkelä tervasi kylteistä osin myös ruotsinkieliset nimet. Kun venäläistämistoimet oli suuriruhtinaskunnassa peruutettu, kaduille päädyttiin laittamaan vain suomenkieliset nimet.

 

 

Vallesmanni Sparfvén hiljensi rettelöitsijät

Eräs persoona vanhassa kauppalassa oli kruununnimismies Kaarlo Sparfvén, joka sai hoidettavakseen myös joukon luottamustoimia. Hän oli taustaltaan suomenkielinen, mutta ruotsinkielisen oppikoulun käyneeltä taittui hyvin myös ruotsi.

Vuodesta 1885 yli 40 vuotta nimismiehenä toimiessaan Sparfvén hankki itselleen liikanimen kauppalan kuningas. Hänen tärkeimpiä toimintaohjeitaan oli, että kaikessa piti vallita järjestys. Sparfvén aloitti työpäivänsä varhain aamulla ja kiersi tarkistamassa, että joka paikassa oli siistiä.
On kerrottu, että isokokoisen vallesmannin vahvat hartiat hiljensivät useimmat rähinöitsijät, ja hänen ilmestymisensä väenkokoukseen vaikutti hetkessä rauhoittavasti. Lisäksi hänellä oli käyttää tilanteiden laukaisemiseen savolaispohjaista huumoria.

Kuva: Ikaalinen-Seuran arkisto
Ikaalisten Työseura piti ompeluseuroja, joitten tarkoituksena oli kerätä rahaa yksityiskouluna toimineelle yhteiskoululle. Vuonna 1913 valmistaudutaan myyjäisiin.

 

Kauppalanvoudin kunnianimeä kantaa nykyään kulttuurin saralla ansioitunut ikaalilainen. Alun perin kauppalanvouti valvoi yhdessä järjestysoikeuden esimiehen kanssa, että kauppalalaisten elämä sujui säännösten ja määräysten mukaan. Voudin apuna oli kauppalanpalvelija.

Paloturvallisuudesta huolehtivat kauppalan ympärivuotisesti palkkaamat nokikolari ja palovartija eli pranvahti. Palovahti kiersi tarkkailukierroksella öisin.
Kylpyläpaikkakuntana Ikaalisten historia on pitkä. Ensimmäinen kylpylaitos valmistui vuonna 1884 Eräsen saunaan Kyrösjärven rantaan Toivolansaareen vievän tien pieleen. Jossain vaiheessa kauppala tuli mukaan toimijaksi.

Mahdollisuus oli saada erilaisia kylpyjä, joista savikylvyissä käytetty savi kaivettiin Kyrösjärven pohjasta nykyisen pesäpallokentän rannasta. Erikoisuus oli suihku: vesi tuli paineella vintillä olevista kahdesta vesisäiliöstä.

Kylpylä alkoi houkutella kauppalaan kesävieraita. He viettivät Ikaalisissa yleensä koko kesän, ja majapaikka löytyi kauppalan asukkaiden luota. Kylpylälle nousi uusi rakennus vielä 1920-luvulla, mutta tuolloin kylpylän suosio oli jo hiipumassa.

Liisa Raipala

 

 

Kirjallisuutta:
Jaakko Koskelo: Ikaalisten kauppala vuosisatamme alussa. Ikaalinen-Seura 1985.
Päivi Seppälä: Ikaalisten wanha kauppala. Ikaalinen Oy 2008.