Työmaajohtaja yritti lavastaa ryöstömurhan 90 vuotta sitten – syylliseksi epäiltiin vankikarkuria

polttoturvePolttoturpeen lastausryhmä Vaivian suolla. Eturivissä kolmas nainen vasemmalta on Aino Lindberg, joka oli kuvanottohetkellä jo täysi-ikäinen. Turpeennostoa johtaa Toivo Hauturi. Kuva mahdollisesti vuodelta 1935.

HÄMEENKYRÖ. UutisOivan numerossa 10. elokuuta oli mielenkiintoinen uutinen perjantailta 12.8.1927, eli 90 vuoden takaa. ”Kyröskosken ryöstömurha alkaa selkiytyä.” Aikanaan tapaus herätti laajaa huomiota ja aikaansai melkoisen tapahtumien vyyhdin.

Tuohon aikaan Vaivian suolta nostettiin polttoturvetta. Sen nosto katsottiin niin monimutkaiseksi prosessiksi, että työmaata johtamaan oli tuotu Ruotsista asti johtaja, Erik Johansson. Hän oli sekoittanut omat ja yhtiön rahat niin, että hänellä oli melkoinen vajaus tileissään. Hän päätti ratkaista asian lavastamalla itseensä kohdistuvan ryöstön ja murhayrityksen.

Epäilyt kohdistettiin Taavetti Hämäläinen nimiseen ”roistoon”, mitä nimitystä hänestä uutisessa käytettiin. Hämäläinen oli saanut vuonna 1918 Lahden Hennalassa kuolemantuomion, mutta oli päässyt pakenemaan ja oli piilotellut Hämeenkyrön metsissä yhdeksän vuotta. Mettä-Heikki, Mettä-Setä ja Harmaa-Setä olivat liikanimet, joilla hänet tunnettiin paremmin kuin omalla nimellään.

Viranomaisilla oli kuitenkin toinenkin syy saada Hämäläinen pidätetyksi. Hänen rikoksensa, osallistuminen kansalaissotaan, pääsisi vanhentumaan vajaan vuoden sisällä, sillä hän ei ollut syyllistynyt henkirikokseen.

Ryöstöasian selvittelyn ohella ”paljastui mielenkiintoisia seikkoja”, näin todetaan lehden uutisessa. Todennäköisesti yksi mielenkiintoisista seikoista oli selvittää ja rankaista Taavetin avustajia ja suojelijoita. Näiden avustajien joukossa oli myös alaikäinen äitini. Hänelle määrättiin sakkorangaistus, joka oli puolet aikuisten summasta.

 

Ryöstömurha-yritys todettiin lavastetuksi.

Hammaren Co luotti edelleen ruotsalaiseen osaamiseen, ja turvetyömaalle tuli uusi mestari, Nilsson. Tarkoitukseni oli harrastaa asian tiimoilta tutkivaa journalismia. Soitin Kansallisarkistoon Turkuun kysyäkseni oikeudenkäynnin pöytäkirjoja.

Ihmetykseni ei ollut vähäinen, kun sain vastaukseksi ilmoituksen, että mitään tietoja ei Taavetti Hämäläisestä löydy. Joten hänen kuolemantuomionsa näyttää muuttuneen pitkäksi vankeustuomioksi ja todennäköisesti hänet on internoitu vankileirille sodan aikana. Arveluni hänen intertioimiseensa perustuu siihen, että hän oli pois paikkakunnalta yli 15 vuotta.

Sodan jälkeen Taavetti ilmestyi vanhoille pakoilupaikoilleen. Hän vältteli ihmisiä. Ainoastaan vanhat suojelijansa hän hyväksyi tuttavuuteensa.

Mettä-Heikin elämä oli kulunut pakoillessa, vankilassa ja turvasäilössä. Hänen lottovoittonsa oli syntyä senaikaiseen Suomeen.

Nyt kun elämme Suomen juhlavuotta voi todeta, että meidän lottorivissämme on ainakin muutama numero enemmän oikein kuin Taavetilla aikoinaan.


Ahti Lindberg