”Tulihan se sittenkin”: F.E. Sillanpää saa vihdoin Nobel-juhlat kotiseudulleen

f e sillanpää nobel-palkinto juhlatKuva: Sini Kulmala

HÄMEENKYRÖ. Tänä vuonna F.E. Sillanpää -seuran perinteiset joulukahvit juodaan vähän juhlavammin: Frans Emil saa nimittäin vihdoin hämeenkyröläiset Nobel-juhlansa, tasan 80 vuotta palkinnon myöntämisen jälkeen. Ne nimittäin jäivät Sillanpään palattua todennäköisesti pitämättä. Näin ainakin arvelevat F.E.Sillanpään Seuran puheenjohtaja Vilho Ponkiniemi ja seuran jäsen, Frans Emilin pojanpoika Sakari Sillanpää.

Syykin selviää kun vilkaisee ajan kalenteria. Aika oli levottomampi. Kun F.E. Sillanpää liki vuosikymmenen toivomansa kirjallisuuden Nobel-palkinnon, oli vuosi 1939. Muutama viikko siitä, kun sähke Nobelista oli saapunut, Neuvostoliitto aloitti sotatoimet.
– Matka venähti pitkäksi oikeastaan molemmista päistä, Sakari Sillanpää kertoo.

Hänen isänsä, silloin lapsi, oli mukana palkinnonhakureissulla.

Lentoliikenne oli keskeytynyt ja junamatkallakin oli vaikeuksia. Itse juhlakin oli kalpea varjo tavanomaisesta Nobel-gaalasta.
– Normaalisti banketti järjestetään Tukholman kaupungintalon juhlatilassa. F.E. Sillanpää sai palkintonsa Pörssitalossa, säätiön omissa kokoustiloissa 14. joulukuuta 1939.

Takaisintulokin venyi. Kotimaassa oli käynnissä sota.
– Ruotsalainen kustantaja Schildt tarjosi Sillanpäälle paikan Boon linnasta Tukholman lähistöltä, paroni Hamiltonin vieraana.

Joutilaisuuteen kyllästynyt Sillanpää lähti seuraavaksi puhekiertueelle ympäri Ruotsia kerätäkseen rahaa isänmaalleen. Juuri palkittu kirjailija veti suuria väkijoukkoja, ja kolehtiin kilahtikin kunnon summia.

Kun Sillanpää palasi Suomeen maaliskuussa 1940, hän suuntasi heti Hämeenkyröön lepäämään. Oli välirauhan aika, joten suuremmat juhlallisuudet jäivät.

 

Juhlat tasan 80 vuotta palkinnon jälkeen

Nyt on siis vihdoin aika juhlia. Nobel-palkinnon 80-vuotisjuhlapäivää juhlistetaan 14. joulukuuta kolmeen eri otteeseen. Aamulla kokoonnutaan vanhalle hautausmaalle laskemaan kukat F. E. Sillanpään haudalle kello 10.15.

Kello 11 alkavat Nobel-kahvit Hämeenkyrön kirjastossa. Täällä puhumassa on myös Sakari Sillanpää, joka kertoo isoisänsä matkasta Tukholmaan noutamaan palkintoa. Tapahtumassa julkaistaan myös uudistettu Sillanpää-opetuspaketti ja juodaan seuran tarjoamat mitalikahvit. Sata ensimmäistä kävijää saa Tukholman Nobel-museosta tilatun Nobel-mitalin (tosin suklaasta tehdyn).

Ilta huipentuu Nuuttilassa, jossa kello 18 alkaa varsinainen Nobel-gaala, jonka juontaa Silja Sillanpää. Gaalassa on toki myös ohjelmaa: yleisen kirjallisuustieteen dosentti Sanna Nyqvist puhuu Nobelin kirjallisuuspalkinnosta ja Suomesta. Juhlapuheen pitää Panu Rajala, ja Anssi Hirvonen laulaa Maila Böhmin säestämänä.

Illallisjuhlalla on mielenkiintoinen ruokateema: kyröläisperinnettä ja Nobel-ruokia. Ei aivan yksinkertainen yhtälö.
– Olen montaa eri kautta pyrkinyt selvittämään, millainen Ruotsin Nobel-menu tuonna vuonna oli. Vuodet 1939, -40 ja vielä -41:kin ovat kadonneet. Ne eivät ole enää edes kenenkään muistissakaan, Sakari Sillanpää kertoo.

Juhliin onkin selvitetty Nobel-ruokaa tuolta aikakaudelta yleensä, kyröläisyyteen yhdistettynä Alkuruokana liemi, pasteija tai piiras, pääruokana 1930-luvun kyröläistä pitoruokaa ja jälkiruokana suklaisella N-kirjaimella koristeltu jäätelöannos, kuten aikanaan Nobel-juhlassa tapana oli.

Gaalaan on tulossa iso joukko Sillanpään sukua, moni pääkaupunkiseudultakin.
– Meitä on tulossa parisenkymmentä kahdessa jos ei kolmessakin polvessa, Sakari Sillanpää kertoo.

 

Mitali lepäsi vuosikymmenet Fazerilla

Mitalille kävi erikoisesti sillekin. Tammikuussa 1940 Sillanpää antoi kallisarvoisen palkintonsa toimitettavaksi Suomen sotavarustelua tukevaan kultakeräykseen. Pitkään luultiin mitalin joutuneen sulatukseen, mistä kirjailija sai osakseen myös kritiikkiä.

Nobel-mitali kuitenkin päätyi makeisyhtiö Fazerin kassakaappiin, jossa se makasi 1970-luvulle saakka. Tarina kertoo, että Otavan toimitusjohtaja Heikki A. Reenpää oli kerran metsästämässä Fazerin toimitusjohtajan kanssa ja nosti mitalin puheeksi. Eikö sen voisi toimittaa kirjailijan nimikkoseuralle?

Näin piskuinen, vastaperustettu F.E.Sillanpään seura sai 1978 Otavan toimitiloissa mitalin haltuunsa.
– Mitalia säilytetään pankin holvissa, mutta juhlapäivänä se on vartioituna kaikkien nähtävillä, seuran sihteeri Marja Lepola kertoo.

Mutta miltä Sillanpään Nobel-palkinto aikanaan näytti? Mikä sen merkitys on nyt?
– Kyllä se oli kunnia, Sillanpää pohtii.
– Hän oli odottanut ja varmaan ollut ehdokkaanakin pitkään. Kun palkinto viimein tuli, hän kuuluisasti tokaisi: no, tulihan se sittenkin!

Palkinto nosti Sillanpään aivan erityiseen asemaan aikansa Suomessa. Sekin toki vaikutti, että hän oli jo ennen palkintoa kirjoittanut suosituksi nousseen Marssilaulun sanat. Nobel teki miehestä tunnetun hahmon, lähestulkoon esikuvan.

Nobel-palkinnon arvo ei tosin ole nytkään heikentynyt.
– Edelleen sitä seurataan mediassa vuosittain. Ja viime vuonna, kun palkinto jätettiin jakamatta, siitä uutisoitiin laajasti. Samoin siitä, miten Bob Dylan oli jättää palkinnon hakematta. Edelleen se on siis aivan omanlaisensa, Ponkiniemi pohtii.

F.E. Sillanpää muistetaan paitsi koko kansan Taatana myös nimenomaan Nobel-palkinnostaan.
– Kyllä ne Sillanpään tietävät, jotka vähänkään kirjallisuutta seuraavat. Ja onhan kirjallisuuden Nobel harvinaista herkkua suomalaisille, Ponkiniemi lausuu.

 

 

Nina Ylinen