Tiemme vievät mökille

Kesällä 1959 napatussa mustavalkokuvassa miesväkeä istuu lautapinon päällä ja meitä lapsia kurkottelee kohti nuotiota. Laudoista rakennettiin perheen mökki.

Ensin oli yksi huone, sen nurkassa kahden keittolevyn hella, oli sauna ja pukuhuone. Astiat pestiin rannassa ja potkittiin muurahaisia jaloista.

Kun sukulaisperhe asettui omalle mökilleen ihan vierelle, ainakin aina juhannuksena mökkipari kokosi suvun yhteen. Silloin tulivat teltatkin tarpeeseen.

Mökille muutettiin koulujen loputtua, ja sitten siellä meni koko kesä.

Meidän perheemme kasvoi ja mökki sen mukana. Ensin me mukulat kasvoimme ulos siskonpedistä, meille tuli kumppaneita, ja saimme omat perheet.

Nyt mökki kokoaa neljää sukupolvea.

Ensi kesänä isomumpsi voisi saada yhtä aikaa ympärilleen vauhdikkaan joukon lastenlastensa lapsia: kolme pientä tyttöä ja neljä poikaa iältään sylivauvasta terhakkaaseen viiteen vuoteen.

Luvassa on vakituinen pieti rantavahdille, jolla toivottavasti on silmät selässäkin.

Mökki on meille kaikille rakas. Lähellä asuvat ajelevat sinne päiväksi tai viikonvaihteeksi yhtäkkiä yllättäinkin, kun kaupunkiolo alkaa tympiä.

Lomalaiset asettuvat taloksi niin pitkäksi aikaa, kuin aikataulu suinkin sallii. Vähitellen alkaa jo kertyä eläkeläisiä koko kesän mökkeilijöiksi. Kerran kesässä tavoitellaan koko katrasta koolle.

Serkkumökki naapurissa pelastaa taas, kun väkeä kertyy yli oman petimäärän. Muutama vuoden takainen serkkujuhla painui mieleen aurinkoisena, iloisena kesätapahtumana, johon osallistui kolmea sukupolvea kymmenittäin.

WhatsAppissa meidän mökkiryhmään pääsee jokainen, jonka paikka perhekunnassa on virallistettu tavalla tai toisella.

Ryhmä välittää viestejä, kun sovitaan, mitä evästä kukakin tuo yhteiseen pöytään, tai kun joku haluaa varata mökin omalle vieraskunnalleen. Nuortenkin ystäville Kyrösjärvi-ranta on tullut tutuksi.

Sisarusten marttakerhoissa palaveeraamme, mihin milloinkin pitäisi ryhtyä mökin hyväksi. Mökkitilille hurahtaa sovittu summa säännöllisesti läpi vuoden.

Mökin kunnossapito ei kuitenkaan millään onnistuisi ilman kaikkein ahkerimpia ja innokkaimpia mökkeilijöitä ja talkoita, jonne kaikki kynnelle kykenevät saavat kutsun.

Tulevana kesänä voisimme viettää mökkeilymme 60-vuotisjuhlaa.

Hyvissä voimissaan elää vanhempiemme perintö. He ovat halunneet, että me kaikki kokisimme paikan omaksemme.

 

Päivi Seppälä