Teletappimaa ei unohdu

Kun kuusikymppiä hiipii hiljalleen mittariin, alkaa muistella menneitä. Kaikista kovimmin ikätodellisuus rysähtää oman lapsen vanhenemisen myötä. Poika täyttää pian 20 vuotta.
Lauantaiaamuisin tv:tä katsellessa pojan lapsuus tulee erityisesti mieleen. TV suoltaa monelta kanavalta lastenohjelmia, joista osa tuli jo pojan naperovuosina.
Samalla tulee muisteltua inhokkeja. Yksi niistä oli yli kaiken Teletapit. Neljä kummallisen näköistä olentoa, Tiivi-Taavi, Hipsu, Laa-Laa ja Pai seikkailivat Teletappimaassa. Heillä oli vatsassaan televisioruutu ja päässään kullakin erimuotoinen antenni.

Teletappien maassa oli aurinkoisia vihreitä kukkuloita. Niillä kasvoi kukkia ja loikki oikeita kaneja. Teletapit asuivat iglun näköisessä talossa. Talossa olevat koneet valmistivat teletapeille ruoaksi tappileipää ja tappivanukasta. Jonkin aikaa heidän puuhastelujaan seurattuaan, tuli eniten verenpainetta nostanut osio. Yksi Teletappien vatsoissa ollut televisioruutu alkoi välkkyä ja siitä alkoi tulla ohjelmaa englantilaisten lasten puuhailuista. Video katsottiin lähes aina kahteen kertaan, koska ensimmäisen katsomiskerran jälkeen teletapit vaativat: ”Uudestaan!” Siinä vaiheessa, kun minä ja isäntä olimme hermoromahduksen partaalla, napero tuijotti tyytyväisenä uusintaa.
Teletappimaan auringolla oli vauvan kasvot, jotka kihersivät ilosta. Aina jakson alussa vauva-aurinko nousi ja lopussa laski. Arvaa, kumpi auringoista oli mieleeni?
Teletapeista on muistoja myöhemmiltäkin vuosilta. Pesiksen pelinjohtovuosinaan isäntä kysyi kerran pukukopissa, tuleeko poikien mieleen mikä oli nimeltään Teletappien robottipölynimuri. Yhdestä nurkasta tuli vastaus kirkkaalla ääneellä: ”Se oli Nuu-Nuu”. Arvatkaapa, oliko kaverin lempinimi sen jälkeen Nuu-Nuu.

 

 

 

 

 

 

 

Hyvä on tietysti muistaa, että kyse on lastenohjelmista. Ja jos lapset rakastavat tällaisia ohjelmia, annetaan heidän tehdä se. Teletapit kun olivat huolettomia heppuja ilman minkäänlaisia väkivaltaisia piirteitä.
Näin ei kuitenkaan ollut kaikkien mielestä. Wikipedia kertoo, ettäi iIkaalilaissyntyinen kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki vuonna 1998 eduskunnassa kirjallisen kysymyksen Teletapeista, joiden hän pelkäsi ”todellisuuden ulkopuolisina kuu-ukkoina” aiheuttavan pienille lapsille mielenterveydellisiä ongelmia.
Teletapit olivat oma juttunsa, ja aika kultaa muistot.

Hyvän mielen on jättänyt muun muassa yhden lastenohjelman tunnuslaulu ”Oon nelivuotias, oppimaan innokas”. Kyse on uteliaasta nelivuotiaasta Kaaposta, jolle jokainen päivä on uusi seikkailu ja uuden oppimisen paikka. Joskus Kaapolle iskee itkupotkuraivari eli niin kuin meille kaikille oikeassakin elämässä.
Eipä aikaakaan naperovuosista, kun perheessäni ruutuun astui lastenohjelmien uusi kilpailija. Suositummaksi lastenohjelmaksi osoittautui Salatut elämät.

 

Terhi Palonen