Teini-ikäinen kaksilla renkailla

Auto. Unelmien täyttymys vai arjessa välttämätön riesa? Voi olla kumpi vain, ja varmasti paljon muutakin. Minulla on ollut ajokortti helmikuusta 1989 alkaen, mutta autoja olen omistanut vain neljä. Merkit järjestyksessä: Saab 99, Opel Astra-farmari, VW Golf-farmari ja nykyinen, Toyota Corolla Verso. Joidenkin viinien sanotaan paranevan vanhetessaan. Sakari Ilomäki kolumniEn ole sen paremmin viini- kuin autoasiantuntija, mutta autoihin tuo sanonta ei päde.

Aivan uutta autoa en ole koskaan omistanut. Sekä Opel että Toyota taisivat olla iältään taapero- ja eskari-iän välimaastossa, kun ne perheeseemme hankittiin. Lapsivertaus ei ole ihan niin kömpelö kuin saattaisi olettaa. Vuodet kuluvat nopeasti, kun lapset ovat pieniä ja autot nuoria.

Niin kauan kun auto on alle kymmenvuotias, ei sen kanssa kauheasti tarvitse jännittää sen paremmin huolloissa kuin katsastuksessakaan.

Mutta omiin kokemuksiini perustuen väitän, että autotkin käyvät teini-iässä läpi monia ehkä kipeitäkin vaiheita. Etenkin hylätyksi tulemisen tunne saattaa toistua säännöllisesti. Yleensä se iskee katsastusasemalla.

Onneksi osaavaa ammattiapua on saatavilla. Meidänkin peltilehmämme ovat saaneet hyvää hoivaa useammallakin paikallisella autokorjaamolla.

Auton käsittelyn lisäksi moni korjaamoammattilainen osaa käsitellä myös auton omistajaa. Kun itse en ole erityisen kiinnostunut autojen tekniikasta, on suorastaan terapeuttista voida luottaa osaavien ammattilaisten apuun. Harmi vain, ettei parhaidenkaan korjaamoterapeuttien palvelusta saa Kela-korvausta.

En minä kuitenkaan aivan toivoton tumpelo ole autonomistajana. Ainakin kerran olen vaihtanut autooni uuden akun. Se kaksituntinen eräänä marraskuisena iltapäivänä tuntui ikuisuudelta.

Onneksi oli lankomies apuna. Ja sen verran pimeää, ettei kukaan naapureista nähnyt sitä sähläystä.

Onnistumisen kokemuksiakin toki on. Ihan itse vaihdoin ajovalopolttimon volkkariin.

Viikkoa myöhemmin autosta kärähti toisenkin puolen polttimo, jonka vaihtamisen päätin jättää ammattilaiselle, koska omatoimisen lampunvaihdon haavat kädessäni eivät vielä olleet kunnolla parantuneet.

Korjaamoyrittäjä, Golfin ja sen omistajan vanha tuttu vaihtoi polttimon käden käänteessä.

Ja kysyi vain lievästi vinoilevalla äänensävyllä, saako hän koskea siihen polttimoon, jonka olin kädet verillä asentanut ylösalaisin.

Tuollaisen ihmisen kanssa sopisin mielelläni teini-ikäisen auton yhteishuoltajuudesta.

 

Sakari Ilomäki