Tallilta saa hyvinvointia kropalle ja päälle

Johanna Vilppola ja Röskur valmiina tunnille.

VILJAKKALA. Siskokset Johanna Vilppola ja Pauliina Avola istuvat Tuulensillan tallin isossa puutarhapöydässä ja valmistautuvat omaan ratsastustuntiinsa katsellen edellisen tunnin ratsastajien taitavaa menoa. Siskoksista Johanna on käynyt tallilla runsaan vuoden ajan, Pauliina on tulossa siskonsa houkuttelemana vasta toiselle tunnilleen.

Johanna Vilppola myöntää rehdisti olevansa täysin hurahtanut harrastukseen. Häntä kiehtoo paitsi itse ratsastus, myös hevosten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen.
– Minulle on tärkeää yhteinen onnistuminen hevosen kanssa. Haluan, että molemmilla on mukavaa, hevonen pörisee ja antaa minulle palautetta, Johanna kuvailee.

Hän pohtii, että hevosen kanssa on oltava itse kunnolla läsnä saadakseen sen täyden huomion.

Johanna kiittelee myös Tuulensillan tallin ihanaa miljöötä, jossa hevosten lisäksi lampaat määkivät ja kanat kotkottelevat.
– Tämä on niin rauhoittavaa, sekä mielen että kehon hyvinvointia.

Johanna kertoo käyvänsä tallilla vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta monesti useamminkin. Harrastus on innostanut hänet lisäämään viikkoon myös lihaskuntoharjoittelua, jotta hän voisi kehittyä ratsastajana. Hän kertoo nauraen harjoittelevansa kotona jopa istuntaa jumppapallon päällä niin, että kuminauha esittää ohjaimia.

 

Pauliina Avola harjaa Myndiä ennen satulointia.

 

Vaikka Pauliina Avola on Tuulensillan tallilla vasta toista kertaa, hänellä on kuitenkin ratsastustaustaa nuoruusvuosilta ja aikuisiältäkin. Islanninhevosiin hän tutustui ensimmäisen kerran viime kesänä vieraillessaan niiden kotimaassa. Hän viehättyi heti niiden luonteesta.
– Niillä ei ole siellä mitään vihollisia, ei käärmeitä eikä karhuja. Niinpä issikat eivät ole niin säikkyjä kuin muut hevoset voivat olla, hän kertoo.

Issikat ovat myös muita hevosia enemmän laumassa. Tuulensillan tallillakin kaikki hevoset ovat laitumella yhdessä tallin oria lukuun ottamatta, joten ne ovat kentälläkin mutkattomia.
– Järjestys on silloin selvä jo siellä, eikä sitä tarvitse kentällä hakea, Johanna toteaa.

Hieman varovaiseksi tunnustautuva Pauliina nauttii siitä, että tietää hevosten olevan rauhallisia. Silloin ei tarvitse pelätä niiden säikähtävän ja tekevän jotain äkillistä kesken tunnin.

Siskonsa tavoin häntä kiehtoo hevosissa myös se, että ne vaativat täydellistä läsnäoloa, mikä vastapainona saa unohtamaan kaiken muun. Tallille mennessä stressi ja muut mieliharmit jäävät matkalle.
– Hevosharrastus on erinomaista stressin lievitystä, siskokset tuumaavat yhdessä.

 

Katri Linnikko