Synnyin sinä vuonna, kun…

Ikä kiinnostaa, vaikka hienotunteisuuden vuoksi sitä ei pitäisi udella – ainakaan meiltä naisihmisiltä.

Sosiaalinen media viljelee uutta tapaa esittää ikänsä tai kertoa ainakin syntymävuotensa. Syntymävuosi kytketään kyseisen vuoden merkittäviin tapahtumiin.

Historiakertaus voi parhaimmillaan virittää mielenkiintoisia keskusteluita. Sen lomassa voi käydä niinkin hienosti, että epäolennaisuudet unohtuvat: turhat laskutustoimitukset jäävät tekemättä.

Olen syntynyt ja käynyt koulunikin sotavuosien jälkeen. Tapanani oli sanoa näin varsinkin silloin, kun on puhuttu siitä, miten koulunkäynti muuttuu ja on muuttunut. Koulustahan meillä kaikilla on omat muistomme.

Synnyin pian sen jälkeen, kun Urho Kekkonen aloitti ensimmäisen kuusivuotiskautensa tasavaltamme presidenttinä, ja jonkun verran ennen kuin Marilyn Monroe ja kirjailija Arthur Miller solmivat avioliittoonsa.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu järjestettiin hyvin lähellä syntymisen päivääni. Päivänä, jolloin toinen neljännesvuosisatani täyttyi, Suomi teki sen, mitä ei olisi ikinä uskottu: Lordi ja Hard Rock Hallelujah julistettiin Euroviisujen voittajaksi.

Äitini synnyttäessä minua isäni ja vuotta vanhempi sisareni olivat katsomassa pesäpallo-otteluita. Pohjois-Satakunnan lehtiarkistosta löytämäni pikku-uutisen mukaan kyse oli toisen helluntaipäivän paikallisturnauksesta, jossa pelasi neljä joukkuetta.

Aasinsillasta päästään perille ikiaikaiseen totuuteen, jonka jokainen äiti ja isä tunnistaa.

On olemassa jotain, mikä on maailman tapahtumia huomattavasti tehokkaampi keino sijoittaa asioita oikeille sijoilleen vuosien viilettäessä ohi.

Se on oma perhe, erityisesti omat mukulat ja jossain vaiheessa niiden mukulat.

Lehden kahvipöytäkeskusteluissa ylitetään sujuvasti yhden sukupolven kuilua.

Toimittajakollega ja kuopukseni ovat nimittäin samaa vuosikertaa.

He ovat syntyneet vuonna, jolloin järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun maailmanmestaruuskisat Helsingissä.

Kummastakin tuli isä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna.

 

Päivi Seppälä