Sikatilalliset valittiin Jämijärven vuoden yrittäjiksi

Juha ja Sirpa Kuusikosken tilalla on vuosien varrella useaan kertaan rakennettu uusia tiloja, esimerkiksi eläinsuojia, rehusiilo, varastoja ja jaloittelutarha.

JÄMIJÄRVI. Jämijärven vuoden yrittäjiksi on valittu Suurimaalla tilaa pitävät sikatilalliset Sirpa ja Juha Kuusikoski. Juha Kuusikoski tuumaa, että valinta olisi sopinut ehkä ensi vuonna vielä paremmin, sillä silloin hänellä tulee 30 vuotta täyteen maatilan pitämisessä.

Kuusikoskien yhdistelmäsikatilalla on porsastuotantoa, lihasikoja ja viljanviljelyä. Emakkoja on noin 350 ja lihasikoja noin 1 500. Kuusikoskien mukaan tämä on sikatilojen keskikokoa. Porsaista noin kolmannes menee välitykseen, ja loput kasvatetaan itse lihasioiksi.

Tilalla on viljetyksessä ohraa, kauraa ja vehnää. Kaikki viljelty vilja menee rehuksi omalle tilalle, ja lisääkin pitää vielä ostaa.

Juha osti tilan armeijassa ollessaan vuonna 1990, ja Sirpa tuli mukaan 1990-luvun puolivälissä.

Heti alkuun tuli takaisku, kun navetta paloi vuonna 1991.
– Silloin piti hetki miettiä, aletaanko tehdä uutta, mutta tehtiin kuitenkin, Juha kertoo.

 

On investoitu, on laajennettu, on rakennettu

Kun Suomi liittyi EU:hun, sikojen pito vapautui ja laajentaminen alkoi. Vuosien varrella tilalla on investoitu, laajennettu ja rakennettu useaan kertaan. On tullut uusia eläinsuojia, rehusiiloa, varastoja, jaloittelutarhaa. Viimeisimpänä investointina ovat tältä syksyltä aurinkopaneelit, joiden hyödyn näkee seuraavan vuoden kuluessa.
– Ensi vuonna vielä laajennetaan, kun emakoille tulee vapaaporsitus, eli porsivat emakot saavat olla vapaana, Sirpa kertoo ja tuumaa laajennuksen saavan olla viimeinen.

Vapaaporsituksesta sianlihantuottajille teurastamot maksavat eläinten hyvinvointilisää, ja se on lisännyt tuottajien kiinnostusta.

Juha kuvailee, että muutoksen vaikutuksia seurataan jännityksellä. Porsaskuolleisuus saattaa aluksi nousta, sillä häkkiporsituksella pyritään välttämään sitä, ettei emakko liiskaisi makuulle käydessään pikkuporsaita.

Hyvinvointiasiaan kuuluvat myös virikkeet ja kuivikkeet, eli oljet ja kutterinpurut.
– Meillä ei ole hännänpurentaa, joka on monen lihasikalan ongelma. Emakoitten mahakin toimii hyvin, kun ne saavat kuitua silputusta pahnasta. Ennen porsimista emakot alkavat tehdä pahnoista pesää, ja siitä tietää, että porsiminen on lähellä, Sirpa kertoo.
– Itsellekin on mukavaa, kun eläimet voivat hyvin ja niiden olot ovat mukavammat kuin jos vain makaisi betonilla.

Hyvinvointiasioihin kuuluu myös pikkupossujen kastroinnissa käytettävä kivunlievitys.

 

Mukana kaikissa töissä

Yrittäjien lisäksi tilalla on yksi työntekijä.
– Itse haluan olla mukana sikalan töissä ja nähdä, mitä sinne kuuluu, Sirpa sanoo.

Ruokinta on automatisoitua: liemiruokkija sekottaa eri viljalaaduista ja tiivisteestä ruokaseoksen ja jakaa ruoan. Ihmistyötä on eläinten hoito, lannanluominen ja kuivittelu, kiiman tarkkailu sekä eläinten voinnin ja terveydentilan seuraaminen sekä erilaiset rokotukset.
– Aika hyvin niitä osaa lukea. jos sika ei syö, se on yleensä kipeä, Sirpa kertoo.

Porsituksessa on oma työnkiertonsa. Emakoiden siemennys tehdään itse.
– Itse lypsetään siemen karjuilta, ja se sekoitetaan tislattuun veteen ja diluenttiin, joka parantaa säilyvyyttä. Mikroskoopilla katsotaan, ovatko siittiöt eläviä. 16–19 asteessa jääkaapissa siemen säilyy viikon, Juha kertoo.

Ryhmäporsituksessa 20 emakon ryhmä siemennetään 2–3 päivän sisään, eli ne porsivatkin aikanaan muutaman päivän sisään.
– Silloin on helppo tasata porsaiden määrää emakolta toisella, kun jollekin saattaa tulla 10 porsasta ja jollekin 20–24. Itsellekin saa rytmiä, kun on muutama päivä, jolloin emakot porsivat, Sirpa sanoo.

Kaikkiaan porsaita syntyy vuodessa noin 9 000–9 500.

 

Muutakin ehtii kuin töitä

Juhalla ja perheen kahdella vanhimmalla pojalla, Juholla ja Tuomaksella on myös vuosi sitten perustettu hakefirma Hakepeikot, joka toimittaa haketta lämpölaitoksiin sekä hakettaa myös yksityisille ja maatiloille. Hakepeikot työllistää oman väen lisäksi kolme jämijärveläistä henkilöä.

Sikatalouden kannattavuudesta on puhuttu paljon viime vuosina.
– Jotkut yrittäjät pärjäävät, jotkut eivät, se on monestakin kiinni. Pienemmälläkin pärjää, kun suhteuttaa menot sopiviksi, Juha sanoo.

Juhan mukaan työstä pääsääntöisesti tykätään – ja välillä ei yhtään.
– Ei tuollaisia investointeja tekisi, jos tästä ei tykkäisi, Sirpa sanoo.

Hänelle eläinten kanssa työskentely luontuu senkin takia hyvin, että hän on aina touhunnut eläinten, kuten hevosten kanssa. Hevosta ei tällä hetkellä kotitallissa ole, mutta raveissa hän käy.

Muutakin siis ehditään tehdä kuin töitä. Perheen kaikki kolme poikaa ovat pelanneet jääkiekkoa Kankaanpään Jääkarhuissa, ja 15-vuotias nuorimmainen Elias pelaa edelleen. Kuskata on saanut ja saa edelleen harjoituksiin ja pelireissuillekin.

Juha puolestaan pyöräilee, ja kilometrejä kertyy vuodessa 3 000–4 000.
– Kaveriporukalla käydään yhdessä pyöräilemässä. Yhdessä päivässä ehtii hyvin käydä Turun saaristossa. Aamulla lähdetään, poljetaan 200 kilometriä ja tullaan illalla takaisin.

Lomilla yritetään käydä reissussakin, koska jos ollaan kotona, tulee äkkiä heiluttua sikalan töissä.

 

Liisa Raipala