Puutarhan hyvikset ja pahikset

”Heippa pienet madot, tehkää hyvää työtä.” Näin ajattelin mielessäni, kun kompostin palaneimman pohjakerroksen tyhjennettyäni kiersin pömpelin kannen kiinni ja jätin vilkkaasti liukertelevat Liisa Raipala toimittajakompostilierot tekemään työtään tuoreimpaan osaan keittiöjätettä.

Oho, olenkohan jotenkin pehmittänyt pääni, kun melkein puhuin lieroille – mutta jatketaan samalla linjalla. Madoista tulee nimittäin mieleen, että pihan eliöt tuntuvat jakautuvan jollain tapaa toivottuihin ja ei-toivottuihin. Lierot esimerkiksi, vaikka periaatteessa vähän inhoja ovatkin, ovat kompostia mullaksi muuttaessaan todellisia hyviksiä.

Eikä ole pistävään piikkiin katsominen kimalaisia tai mehiläisiäkään. Pari viikkoa sitten luumupuun kukkiessa oksilta kuului ihastuttava pörinä – ahkera pölytystyö oli käynnissä. Hyviksien joukkoon lasketaan myös ampiaiset, jotka muun muassa vievät kasvaville toukille ruoaksi kirvoja ja toukkia puutarhaa tuhoamasta. Ja osallistuvat ne pölytykseenkin. Mutta päälle ei kannata astua, kertoo viimekesäinen kokemus kipeästä varpaasta.

Entä kuuluvatko puutarhatöissään hääräävät, ruohoa leikkaavat, rikkaruohoja kitkevät ja kukkia nyppivät ihmiset pihamaan hyviksiin vai pahiksiin? Viime kesänä taisimme olla luonnon näkökulmasta pahiksia ainakin siinä kohdassa, kun päätimme hävittää ulko-oven lähistölle pesiytyneen ampiaisyhdyskunnan lapsen kaverisynttäreiden alla. No, eipä tullut kenellekään pistoksia, jos ei lasketa omantunnonpistoksia.

Niljakkaita ja ällöjä lehtokotiloita ei tee mieli laskea hyviksiin vaan kukkapenkkituholaisina pahiksiin. En siis ala googlesta etsimään, olisiko niillä sittenkin jokin tärkeä tehtävä pihan ekosysteemissä. Räkättirastas kuuluisi ehkä marjahimossaan pahiksiin, mutta kuulemani mukaan se syö kotiloita, joten olkoon hyvis. Tuleehan räkätyksestä mukavasti mieleen myös lapsuuden kesät.

Leppäkerttu on oikea hyvisten hyvis: sympaattinen ja vielä kirvojen syöjä. Hyttynen: pistää ja aiheuttaa kutinaa, mutta on tärkeää ruokaa linnuille – olkoon sitten, pitkin hampain, ainakin tarpeellinen otus.

 

Liisa Raipala