Poliisia tarvitaan maaseudullakin

Pääkirjoitus 13.8.2020

Maaseutu on turvallinen paikka, sanotaan. Tokihan se on ja poliisin tilastojakin katsomalla näkyy, että Hämeenkyrön ja Ikaalisten kaltaisissa maaseutumaisissa pitäjissä rikoksia tehdään vain murto-osa verrattuna isompiin kaupunkeihin. Poliisille ilmoitettujen rikosten määrä kuitenkin nousee myös täällä. Ero kaupunkiin on siinä, että täällä poliisin läsnäolo on kaupunkeja vähäisempää ja välimatkat ovat pidempiä.

Sekä Ikaalisissa että Hämeenkyrössä poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla verrattuna viime vuoteen. Samaan aikaan tutkinta-ajat pitenivät ja rikosten selvitysprosentit laskivat. On selvää, että töiden kasvaessa niihin käytettävä aika pitenee, kun työntekijöiden määrä ei kasva.

Mikäli poliisin vähäisiä voimavaroja maaseudulla koetellaan entistä suuremmalla määrällä rikoksia, tutkinta-ajat pitenevät entisestään. Samaan aikaan kansalaisten turvallisuus kärsii. Samoin yrittäjien. Ikaalisissa nimittäin kasvoivat erityisesti varkausrikokset. Määrät ovat edelleen vähäisiä, mutta jostain se kertoo, että liikkeestä tehtyjä varkausrikoksia on tämän vuoden alussa tehty Ikaalisissa neljä, kun viime vuoden alun saldo oli yksi. Muita varkauksia taas tehtiin kuusi, kun viime vuoden ensimmäisellä puolikkaalla ei ainuttakaan. Hämeenkyrössä liikkeistä tehdyt varkaudet kasvoivat kahdesta neljään ja muut varkaudet kahdesta viiteen. Toivoa sopii, ettei trendi ole pysyvä.

Kansalaisten lisäksi myös yrittäjillä tulee olla luotto itsensä ja omaisuutensa turvallisuuteen paitsi kaupungissa, myös maaseudulla. Poliisi tekee tässä parhaansa resurssiensa rajoissa. Tämän resurssin on kuitenkin oltava riittävä. Maaseudulla yrittäjien ympärillä häilyy monenmoisia uhkakuvia aina koronasta vähenevään väestöön. Siihen rinnalle ei enää kaivata sitä, että rikolliset huomaavat maaseudun apajat ja poliisin niukat resurssit.

Vaikka rikosten määrät ovat edelleen seudulla matalalla, moni rike jää myös pinnan alle. Viime viikolla uutisoimme, ettei suuremmissa kaupungeissa varsinaiseksi vitsaukseksi äityneet pyörävarkaudet ole suurikaan ongelma seudullamme. Vai näinkö on? Kuinka moni edes viitsii laittaa poliisille virallista ilmoitusta kadonneesta mummopyörästä, vaikka se itselle olisikin kuinka tärkeä? Todelliset määrät ovat todennäköisesti siis suurempia sekä kaupungeissa kuin täällä maallakin. Varkausrikoksissakaan eivät näpistykset näy. Paljonkohan niitä on?

 

Tuukka Olli
toimittaja