Petri Ylikoski lähti mukaan VPK-toimintaan lähes 20 vuotta sitten

Petri Ylikoski VPKJämijärven VPK ylläpitää kalustoaan Satakunnan pelastuslaitoksen maksamilla palkkioilla. Omaan kalustoon kuuluu muun muassa VPK:n päällikön Petri Ylikosken esittelemä auto, ja sammutusautot ovat pelastuslaitoksen.

JÄMIJÄRVI. Jämijärven VPK:n päällikölle Petri Ylikoskelle monista hälytystehtävistä mieleen on jäänyt etenkin ensimmäinen. Navetta paloi, ja sisällä oli lehmiä ja vasikoita, jotka piti pelastaa. Ensimmäisenä navettaan mentyään Ylikoski törmäsikin lehmän takapuoleen.
– Kun lehmät oli saatu ulos, ne yrittivät mennä takaisin sisälle. Kaikki saatiin kuitenkin ulos, Ylikoski muistelee.

VPK:n toimintaan Ylikoski lähti mukaan vuonna 1998 Jämijärvelle muutettuaan. Jo aikaisemmin Niinisalon varuskunnassa Tykistökoululla työskentelevä Ylikoski oli toiminut sotilaspalokunnassa työn puolesta.

Jämijärven paloasema on niin kutsuttu kylmä asema, jossa ei ole päivystystä. Pelastustoiminnasta on sopimus pelastuslaitoksen kanssa.

Sammutusauto ja säiliöauto ovat Satakunnan pelastuslaitoksen omistuksessa, ja pelastuslaitoksen maksamilla korvauksilla vpk vastaa miehistöauton ja henkilökohtaisten varusteiden ylläpidosta.

Hälytysosastossa on 28 henkeä, ja kun hälytys tulee, heistä kynnelle kykenevät lähtevät auttamaan. Ja ripeästi.
– Olemme sitoutuneet siihen, että hälytykseen lähtisi ainakin seitsemän henkeä, ja hyvin tämä on saatu toteutumaan. Tavoite on olla liikkeellä viidessä minuutissa hälytyksestä, ja usein ensimmäinen yksikkö lähtee 2,5–3 minuutin kuluttua. Usein ensimmäiset kymmenkunta henkilöä, jotka ovat lähistöllä, tulevat heti asemalle, puolessa minuutissa vaihtavat vaatteet päälle ja sitten mennään.

 

Päiväaika on hälytystehtävien kipupiste

Muutamilla Jämijärven alueella työskentelevillä on työnantajilta lupa lähteä, kun hälytys tulee.

Päiväsaika on kuitenkin hälytystehtävien kipupiste, ja lisääkin porukkaa toivottaisiin mukaan.

Aikaa harrastus vie vaihtelevasti: joskus lähes kaiken vapaa-ajan, joskus sen, mitä hälytystehtävissä tarvitaan. Erityisvaatimuksia vpk-laisille ei Ylikosken mukaan ole.
– Porukka on hyvä, ja siinä on mukava toimia. Suurin vaatimus on auttamisen halu omien kykyjen ja rajojen mukaan.

Ylikosken mukaan kokemus opettaa toimimaan pelastustehtävissä rauhallisesti.
– Kun tietää, mitä tekee, ei hätäile vaan tekee vain ripeästi.

Jämijärvellä oma riskitekijänsä on ilmailu. Ilmailuonnettomuuksia on vuosien varrella myös tapahtunut, pahimpana kahdeksan henkeä vaatinut suuronnettomuus kolme vuotta sitten pääsiäisenä. Vpk:ssa on varauduttu ilmailuonnettomuuksiin.
– Olemme harjoitelleen Jämillä, tutustuneet erilaisiin lentokoneisiin, mahdollisuuksiin pelastaa ja sammuttaa sekä muihin ilmailun riskitekijöihin.

Liki koko työuransa Ylikoski on tehnyt armeijan palveluksessa. Nyt hän on Tykistökoululla ase- ja ampumatarviketekniikan opettaja henkilökunnalle.
– Tekniikka on mielenkiintoista, uuden tekniikan opiskeleminen ja sen opettaminen muille.

Aseet ja paukkuvat kiinnostavat, kuten pikkupoikia, jollainen teknikkokapteeni tunnustaa vieläkin olevansa.
– Turvallisuutta pitää aina korostaa, kun aseita ja ampumatarvikkeita käsitellään. Se on ykköspainotuksena, kun niiden kanssa toimitaan.

Jahtikautta Ylikoski odottaa innolla, sillä vpk:n lisäksi toinen harrastus on metsästys varuskunnan metsästysseurassa ja Jämijärven metsästysseurassa.

Myös 13-vuotias poika on ollut metsällä mukana pari vuotta.
– Parasta on jahdin jännittävyys ja tilanteet, joita tulee. On hienoa päästä näkemään riistaa, ei niinkään saaliin saaminen vaan tilanteiden kokeminen.

Liisa Raipala